Rikosperusteisen yksityisoikeudellisen korvausvaatimuksen täytäntöönpano
Pekkarinen, Henni (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060421102
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060421102
Tiivistelmä
Rikosprosessissa rikoksen uhrin pääasiallisena tavoitteena asian ratkaisemisen kannalta on saada korvauksia rikoksella aiheutetusta vahingosta. Rikoksella voidaan aiheuttaa henkilöön, esineeseen tai varallisuuteen kohdistuneita vahinkoja, joiden määrittelyssä käytetään vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita. Rikosvahinkolaki määrittää sen, mitä korvauksia uhrit voivat saada valtion varoista. Rikoksen uhrin oikeusturvasta huolen pitäminen on perustusoikeudellinen kysymys, jonka takia rikosvahinkolaki on herättänyt huolta lainsäätäjissä sekä uhreissa siinä ilmenevien puutteiden vuoksi. Usein rikosten tekijät ovat maksuhaluttomia tai kyvyttömiä, jonka vuoksi valtion on lailla tuettava ja turvattava vahingonkorvauksien tosiasiallista suorittamista uhreille. Usein uhrit kuitenkin jäävät kokonaan tai osittain ilman korvauksia täytäntöönpanon monimutkaisuuden tai rikosvahinkolain tiukkuuden vuoksi.
Opinnäytetyön viitekehys koostuu lakiteksteistä, esitöistä, oikeustapauksista sekä näitä kommentoivasta kirjallisuudesta. Uutisartikkeleita sekä viranomaisten nettisivuja on käytetty lähteinä tuomaan työlle ajantasaisuutta sekä käytännönläheisyyttä tiettyihin aihepiireihin. Aiheen moninaisten velvoittavien oikeuslähteiden vuoksi opinnäytetyön pääasiallinen tutkimusmenetelmä on lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Lainopin avulla laajasta kokonaisuudesta on pyritty tekemään selkeä työ, jossa eri säännösten ja oikeuskäytännön vaikutus toisiinsa tulee ilmi. Oikeuspoliittisella tutkimusmenetelmällä opinnäytetyössä pohjustetaan yhteiskunnallista keskustelua tutkimuskysymyksiä tutkiessa ilmi tulleista yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Opinnäytetyön keskeisimpänä tutkimustuloksena käydään läpi vapaaehtoisen perinnän, ulosoton ja valtion varoista maksettavien korvauksien lainsäädäntöä, viranomaistoimintaa sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksen yhteydessä kävi ilmi, kuinka vapaaehtoinen perintä ja korvausten siirtäminen ulosottoon eivät ole usein onnistuvia menetelmiä rikoksen tekijän taloudellisesta tilanteesta johtuen. Valtion maksamat korvaukset ovat usein uhreille ainoa keino saada korvauksia, mutta rikosvahinkolain voidaan katsoa asettavan uhrit ja heidän läheisensä eriarvoisiin asemiin riippuen rikoksesta ja siitä aiheutuneista vahingoista.
Tuomioistuimen ja Valtiokonttorin tekemien korvauspäätösten yhtenäistämiseksi on tehty suosituksia, joiden myötä korvauksen lajit ja korvauksien määrät ovat yhtenäistyneet.
Opinnäytetyön viitekehys koostuu lakiteksteistä, esitöistä, oikeustapauksista sekä näitä kommentoivasta kirjallisuudesta. Uutisartikkeleita sekä viranomaisten nettisivuja on käytetty lähteinä tuomaan työlle ajantasaisuutta sekä käytännönläheisyyttä tiettyihin aihepiireihin. Aiheen moninaisten velvoittavien oikeuslähteiden vuoksi opinnäytetyön pääasiallinen tutkimusmenetelmä on lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Lainopin avulla laajasta kokonaisuudesta on pyritty tekemään selkeä työ, jossa eri säännösten ja oikeuskäytännön vaikutus toisiinsa tulee ilmi. Oikeuspoliittisella tutkimusmenetelmällä opinnäytetyössä pohjustetaan yhteiskunnallista keskustelua tutkimuskysymyksiä tutkiessa ilmi tulleista yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Opinnäytetyön keskeisimpänä tutkimustuloksena käydään läpi vapaaehtoisen perinnän, ulosoton ja valtion varoista maksettavien korvauksien lainsäädäntöä, viranomaistoimintaa sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksen yhteydessä kävi ilmi, kuinka vapaaehtoinen perintä ja korvausten siirtäminen ulosottoon eivät ole usein onnistuvia menetelmiä rikoksen tekijän taloudellisesta tilanteesta johtuen. Valtion maksamat korvaukset ovat usein uhreille ainoa keino saada korvauksia, mutta rikosvahinkolain voidaan katsoa asettavan uhrit ja heidän läheisensä eriarvoisiin asemiin riippuen rikoksesta ja siitä aiheutuneista vahingoista.
Tuomioistuimen ja Valtiokonttorin tekemien korvauspäätösten yhtenäistämiseksi on tehty suosituksia, joiden myötä korvauksen lajit ja korvauksien määrät ovat yhtenäistyneet.