Asunto-osake- ja kiinteistökaupan virhesäännökset – Milloin myyjä syyllistyy petokseen asunto- ja kiinteistökaupassa?

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitkä, lait säätelevät asunto-osake ja kiinteistönkauppaa, sekä minkälaisia eroavuuksia lakien välillä on. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös virheitä, joita asunto- ja kiinteistökaupassa voi esiintyä, sekä niiden säännöksiä. Opinnäyte työssä käsiteltiin myös ostajan, myyjän ja kuntotarkastajan velvollisuuksia, oikeuksia ja rooleja kaupanteossa ja mahdollista petosrikokseen syyllistymistä myyjän toimesta. Vuonna 2021 Suomessa myytiin tilastokeskuksen mukaan 82 614 käytettyä kerrostalo- ja rivitaloasuntoa, 10 724 kappaletta uusia kerrostalo- ja rivitaloasuntoja, sekä tehtiin 39 902 kappaletta asumiseen liittyvää kiinteistökauppaa. Suomessa asunto- ja kiinteistökauppa on vahvasti säädeltyä ja kaupantekoa ohjaa asuntokauppalaki ja maakaari. Asuntokauppalain alaisuuteen kuuluu pääsääntöisesti kerros- ja rivitaloasunnot, maakaaren piiriin omakotitalot ja paritalot. Virheet, joita asuntokaupassa esiintyy ovat; laatu-, tiedonantovirhe, taloudelliset ja salaiset taloudelliset virheet, sekä oikeudelliset virheet. Kiinteistökaupassa esiintyvät virheet ovat, laatuvirheet, oikeudelliset, piilevät ja salaiset virheet, sekä vallintavirheet. Asunto- ja kiinteistökaupassa myyjällä, sekä ostajalla on selonotto- ja tiedonantovelvollisuus. Myyjä on velvollinen kertomaan kohteesta kaikki mitä hän tietää, myös epävarma tieto pitää tuoda ilmi. Myyjän täytyy korjata ostajan virheellinen käsitys, joka liittyy kiinteistön aiottuun käyttöön, jos kiinteistö ei tähän sovellu. Ostajan täytyy tarkastaa ostettava kohde tavanomaista huolellisuutta käyttäen. Tarkastus ei vaadi teknillisiä tai tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. Ostajan ei myöskään tarvitse tarkastaa myyjän antamien tietojen oikeellisuutta. Myyjä voi syyllistyä petokseen, jos hän tahallisesti erehdyttänyt tai erehdytystä hyväksi käyttämällä hankkinut itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, ja siten aiheuttanut toiselle taloudellista vanhinko. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä oli oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lähteinä opinnäytetyössä käytettiin lakeja, hallituksen esityksiä, oikeuskirjallisuutta, artikkeleja, akateemisia julkaisuja, sekä kirjallisuutta ja tilastotietoa.