Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin haasteet
Mikkonen, Jenni (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823102
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060823102
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin liittyviä haasteita. Malli otettiin käyttöön toukokuussa vuonna 2022, jonka jälkeen mallista on uutisoitu erilaisten ongelmien vuoksi. Mallin vaikutukset alkoivat näkymään paremmin vuoden 2022 loppupuoliskolla. Tutkimusta tehtiin Mäntsälän työllisyyspalveluissa.
Teoriaosuuteen käytettiin pääasiassa hallituksen esityksiä, raportteja sekä muita sähköisiä lähteitä, joiden avulla syvennyttiin malliin ja siihen kytkeytyviin asioihin. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltavia oli yhteensä neljä ja heillä kaikilla oli kokemusta työvoimapalvelumallista.
Tutkimustulokset osoittivat haasteita työvoimapalvelumallin käyttöönotossa resurssien riittävyydessä. Yrityksiltä on saatu palautetta turhista hakemuksista, joiden läpikäyminen hidastaa rekrytointia. Työnhakijoiden osaaminen voi olla vanhentunutta ja työnhakutaidot puutteelliset. Joillakin työnhakijoilla ei ole käytössä työnhakuvälineitä tai riittäviä kulkuyhteyksiä niiden pariin. Asiakastapaamisiin jää joissakin toimipisteissä vähemmän aikaa mallin muiden velvoitteiden ja suurien asiakasmäärien vuoksi. Mallin tehokkuus riippuu myös muiden palveluiden, kuten terveys- ja hyvinvointijärjestelmän saatavuudesta, toimivuudesta sekä siitä, että asiakkaat ovat alun pitäen oikeanlaisen palvelun parissa. Mallin kehittämiseksi on huomioitava yksilölliset tarpeet ja resurssien oikeanlainen kohdistaminen. On myös muistettava, ettei mallin vaikutus ole välttämättä suoraan verrattavissa muiden maiden malleihin, ja sen tehokkuus pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä on edelleen epävarmaa. Toistaiseksi malli on tarjonnut aktivointia lyhytaikaisesti työttömänä olleille, jotka eivät ole aiemmin olleet aktiivisia työnhaun suhteen.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotettiin mallin vaikutusten tarkempaa tutkimista eri väestöryhmiin, kestävien työllisyystulosten edistämiseen sekä muiden työllistymiseen liittyvien esteiden poistamiseen. Tällaiset tutkimukset voivat auttaa kehittämään mallia vastaamaan paremmin työnhakijoiden tarpeita ja edistää työmarkkinoita kokonaisvaltaisesti.
Teoriaosuuteen käytettiin pääasiassa hallituksen esityksiä, raportteja sekä muita sähköisiä lähteitä, joiden avulla syvennyttiin malliin ja siihen kytkeytyviin asioihin. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltavia oli yhteensä neljä ja heillä kaikilla oli kokemusta työvoimapalvelumallista.
Tutkimustulokset osoittivat haasteita työvoimapalvelumallin käyttöönotossa resurssien riittävyydessä. Yrityksiltä on saatu palautetta turhista hakemuksista, joiden läpikäyminen hidastaa rekrytointia. Työnhakijoiden osaaminen voi olla vanhentunutta ja työnhakutaidot puutteelliset. Joillakin työnhakijoilla ei ole käytössä työnhakuvälineitä tai riittäviä kulkuyhteyksiä niiden pariin. Asiakastapaamisiin jää joissakin toimipisteissä vähemmän aikaa mallin muiden velvoitteiden ja suurien asiakasmäärien vuoksi. Mallin tehokkuus riippuu myös muiden palveluiden, kuten terveys- ja hyvinvointijärjestelmän saatavuudesta, toimivuudesta sekä siitä, että asiakkaat ovat alun pitäen oikeanlaisen palvelun parissa. Mallin kehittämiseksi on huomioitava yksilölliset tarpeet ja resurssien oikeanlainen kohdistaminen. On myös muistettava, ettei mallin vaikutus ole välttämättä suoraan verrattavissa muiden maiden malleihin, ja sen tehokkuus pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä on edelleen epävarmaa. Toistaiseksi malli on tarjonnut aktivointia lyhytaikaisesti työttömänä olleille, jotka eivät ole aiemmin olleet aktiivisia työnhaun suhteen.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotettiin mallin vaikutusten tarkempaa tutkimista eri väestöryhmiin, kestävien työllisyystulosten edistämiseen sekä muiden työllistymiseen liittyvien esteiden poistamiseen. Tällaiset tutkimukset voivat auttaa kehittämään mallia vastaamaan paremmin työnhakijoiden tarpeita ja edistää työmarkkinoita kokonaisvaltaisesti.