Kuntoutusasiakkaan toimijuuden tukeminen : dialogisuus voimavaralähtöisenä ohjausmenetelmänä

Abstract

Tutkimuksellinen kehittämishanke kohdistui Työterveys Helsingin toimintaan, joka toimii Helsingin kaupungin sisäisenä työterveyshuollon palveluntuottajana. Kehittämishanke kohdistui kuntoutussuunnittelijoiden työhön, jotka toimivat sosiaalialan asiantuntijoina työterveyshuollossa. Tarkoituksena on kehittää kuntoutussuunnittelijoiden ohjaustyötä tuottamalla uutta tietoa liittyen työterveysasiakkaan kokemukseen kuntoutussuunnittelun ohjauksesta. Kehittämistyön osana otettiin uudestaan käyttöön aiemmin toimiviksi havaitut kyselylomakkeet osana ohjausta ja näiden toimivuutta kysyttiin tutkimukseen osallistuvilta. Kehittämis-hankkeen tavoitteena on selvittää kuntoutussuunnittelun asiakaskokemusta sekä miten asiakkaan toimijuutta ja voimavaroja tuetaan dialogisesti ohjauksessa.

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tietoperustana ovat asiakkaan toimijuus kuntoutuksen suunnittelussa ja voimavaralähtöisyys kuntoutussuunnittelijan ohjaustyössä. Toimijuutta tarkastellaan työterveysasiakkaan ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa ja voimavaraistavana työtapana dialogisuutta kuntoutusohjaajan ohjaustyön näkökulmasta. Tiedonkeruun menetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön valittiin seuraavat haastatteluteemat: asiakkaan kokemus kuntoutussuunnittelusta, voimavaraistavat työtavat ja asiakkaan toimijuuden tukeminen kuntoutussuunnittelussa sekä kuntoutussuunnittelun kehittäminen asiakaskokemusten näkökulmasta.

Teemahaastatteluihin osallistuneet kuvasivat voimavaralähtöisyyteen ja dialogisuuteen sekä toimijuuden vahvistumiseen liittyviä piirteitä kuntoutussuunnittelun ohjauksessa. Kun teemahaastatteluista saadut tulokset yhdistettiin tietoperustan keskeisiin käsityksiin, voidaan sanoa, että voimavaraistavia työtapoja käytetään toimijuuden tukemisessa kuntoutussuunnittelun ohjauksessa. Toimijuuden vahvistumista ohjauksessa tapahtui tiedolla vahvistamisen avulla, tukemalla voimavarojen ja osaamisen kartoittamista sekä ohjauksessa syntyneen toivon motivoivan vaikutuksen avulla. Dialogisia piirteitä oli nähtävissä siinä, miten ohjauksessa yhteistyössä rakennettiin uutta tietoa ja miten asiakkaan itseymmärrys kehittyi sekä siinä, miten tilanteeseen löytyi yhdessä uusia näkökulmia. Tuloksista ei kuitenkaan ilmennyt, että ohjauksessa käytettäisiin systemaattisesti dialogisen ohjauksen käytäntöjä, sillä tämä vaatisi lisää teoriaan perehtymistä.

Kehittämistyön osana otettujen kyselylomakkeiden käyttöönottaminen onnistui vain jatkokyselylomakkeiden osalta, joilla todettiin olevan toimijuutta tukeva vaikutus. Esitietolomakkeiden osalta epäonnistuttiin lomakkeen välittämisessä asiakkaalle ennen ensikäyntiä. Sen sijaan lähettäjätahon antama ennakkotieto kuntoutussuunnittelusta auttoi asiakasta suuntautumaan palveluun, mikä vaikutti nopeuttavan suunnittelun alkamista. Kehittämissuunnitelmaksi tuli muokata esitietolomake, jossa on esitietokyselyn lisäksi tiivistelmä kuntoutussuunnittelijan palvelusta. Tämän lähettävä taho voi antaa asiakkaille, jolloin he saavat tasalaatuista tietoa kuntoutussuunnittelun palvelusta ja esitietolomakkeen täyttäminen auttaa asiakasta orientoitumaan palveluun.

Asiasanat: dialogisuus, voimavaralähtöisyys, toimijuus, ammatillinen kuntoutus