Viisauden sanoja - kokemuksen kuvia

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ikääntyneiden (yli 55 v) aikuiskouluttajien ammatillisia arvoja, työkulttuuria ja sen muutosta, työssäjaksamista sekä ikääntymiseen liittyviä seikkoja, sekä kuvata Voimauttava valokuva- menetelmän käyttöä voimaantumisprosessissa. Opinnäytetyön tavoitteena on edistää ikääntyneiden kouluttajien elämänhallintaa siirtymäprosessissa eläkkeelle ja/tai työssä jatkamiseen, sekä elämän merkityksellisyyskokemuksen lisääminen että dialogisuuden kehittäminen Voimauttava valokuva menetelmällä. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka viitekehys on sosiaalipedagoginen ja menetelmänä on Voimauttava valokuva. Aineiston keruu menetelminä ovat induktiivinen teemahaastattelu, oppimispäiväkirjat ja valokuvat tutkimuskäyttöön. Toimeksiantajana on ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Uusien tutkimusten mukaan, vaikka on hyviä käytäntöjä, on tarvetta työura- ja ikätietoisuuden kehittämiseen. Organisaatioilta saattaa puuttua hallittu eläköitymis- ja rekrytointiprosessi ja senioreiden mukana siirtyy eläkkeelle myös työhalukkaita ja työkykyisiä henkilöitä. Ikääntyneet tarvitsevat tukea merkityksellisten ja uusien roolien mahdollistamiseen työelämässä. Myös ikäjohtamiseen on noussut tarve saada koulutusta ja uusia työkaluja, kun työhyvinvoinnista ja kilpailukyvystä halutaan huolehtia.

Tässä opinnäytetyössä ikääntyneiden haastateltavien vastauksissa painottui heidän oma vankka ammattitaitonsa, joka perustuu pitkään työkokemukseen ja asiantuntijuuteen. Vahvuuksinaan he pitivät mm. lujaa itsekuria, työn suunnittelua ja sujumista, tilanteiden ennakointia, joustavuutta ja elinikäistä oppimista. Työssä voimaa ja merkityksellisyyttä vastaajille antoivat erityisesti opiskelijoiden kanssa työskentely, opiskelijoiden ohjaus kentällä ja yhteistyö työelämän kanssa, työyhteisö ja virkistystoiminta. Työn ihmisläheisyys ja sosiaalisuus olivat sen parhaita anteja.

Ikääntyneille haasteita työhön toivat hitaammat kognitiiviset toiminnat, kuten ajattelun hitaus, mutta enemmän siihen vaikuttavat työn tekemisen tavat ja nykyaikainen työkulttuuri: jatkuva kiire, tietokonetyö ja ohjelmien toimimattomuuteen liittyvät ongelmat, työn sirpalemaisuus ja suunnitteluajan vähentyminen, pitkät opetuspäivät, ympäristön levottomuus, aikataulut ja ylityöt. Tällöin työ ei antanut tyydytyksen ja merkityksellisyyden tunnetta, kyynisyys ja huoli omasta jaksamisesta oli osin kasvanut. Jatkuvat muutokset vähensivät työtyytyväisyyttä ja työniloa. Ikäjohtaminen koettiin tärkeänä ja kehittämistä vaativana, ja hyvä ikäjohtaminen nähtiin eri-ikäisten ja työuran eri vaiheissa olevien työurajohtamisena. Johdon ja työyhteisön ikääntyvien arvostus koettiin tärkeänä. Työn mielekkyys, tietotaidon jakaminen ja hyvään aikaan eläkkeelle siirtyminen liittyivät tarpeeksi varhaiseen suunnitteluun. Yksilöllisyys, järkevä työaika ja -määrä, laadukas ja hyvin tehdyn työn tunne oli haastateltaville tärkeää. He odottivat myös dialogista johtamistapaa, jossa annetaan aikaa tehdä työ hyvin, ja erityisesti aikaa hiljaisen tiedon ja oman elämäntyön siirtämiselle. Voimauttavat valokuvat toivat näkyvämmäksi omaa elämää, työuraa, työssä olevia hyviä ja raskaita asioita, mutta myös kiitollisuuden elämälle sekä elämänrikkauden ja tavoitteiden saavuttamisen. Omien ja kollegojen valokuvien katsominen loi osaltaan pienen sysäyksen pyrkimykseen löytää uusia tapoja elää ja tehdä työtä, miettiä eläkkeelle lähtöä, ja harjoitella itsensä ja toisen katsomista lempeästi ja rakkaudellisesti. Aihetta ja toimintatapoja voidaan edelleen kehittää organisaatioissa työura- ja ikäjohtamisessa.