Näytteenkäsittelyn optimointi pyöreille teräsnäytteille
Kiviniitty, Janne (2011)
2011
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091225668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091225668
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Rautaruukin spektraalilaboratoriossa. Laboratoriossa tutkittiin ovaalien teräsnäytteiden korvaamista pyöreillä ja niiden soveltuvuutta OES-analyysiin (optinen emissiospektrometri). Työn tavoitteena oli testata näytteen jäähdytyksen ja jyrsintäsyvyyden vaikutusta OES-analyysiin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota hiilianalyysin vastaavuuteen polttoanalyysin kanssa. Näytteiden analysointi tapahtuu OES:llä ympärivuorokautisesti. Analyysien perusteella ohjataan teräksen valmistusta ja määritetään lopputuotteen koostumus.
Työssä verrattiin analyysituloksia pyöreiden ja ovaalien näytteiden välillä. Näytteitä otettiin sulatolta senkkauunin ja jatkuvavalun näytteenottopaikoilta. Paikkojen näytteenottomenetelmät eroavat toisistaan, joten eri näytteenottopaikkojen näytteitä ei vertailtu keskenään. Näytteet analysoitiin OES:llä ja C/Spolttoanalysaattorilla.
Työn tuloksista selviää, että jyrsintäsyvyydellä on merkitystä OES-analyysiin, etenkin hiilen osalta. Jatkuvavalunäytteissä polttoanalysaattorin ja OES:n tulokset täsmäävät parhaiten noin 1 mm:n jyrsintäsyvyydellä, joten nykyisin käytettävää jyrsintäsyvyyttä tulisi lisätä. Senkkauuninäytteissä jyrsintäsyvyys on kohdallaan. Ovaalien ja pyöreiden näytteiden keskiarvot ja keskihajonnat olivat samanlaisia muutamaa senkkauuninäytteissä havaittua poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeukset olivat sinkki näytteenottimen kuonasuojuksesta ja tina pienihiilisissä pyöreissä senkkauuninäytteissä. Näytteiden täyttyminen senkkauuninäytteissä oli hyvää, mutta täyttymisongelmia ilmeni jatkuvavalunäytteissä.
Työssä verrattiin analyysituloksia pyöreiden ja ovaalien näytteiden välillä. Näytteitä otettiin sulatolta senkkauunin ja jatkuvavalun näytteenottopaikoilta. Paikkojen näytteenottomenetelmät eroavat toisistaan, joten eri näytteenottopaikkojen näytteitä ei vertailtu keskenään. Näytteet analysoitiin OES:llä ja C/Spolttoanalysaattorilla.
Työn tuloksista selviää, että jyrsintäsyvyydellä on merkitystä OES-analyysiin, etenkin hiilen osalta. Jatkuvavalunäytteissä polttoanalysaattorin ja OES:n tulokset täsmäävät parhaiten noin 1 mm:n jyrsintäsyvyydellä, joten nykyisin käytettävää jyrsintäsyvyyttä tulisi lisätä. Senkkauuninäytteissä jyrsintäsyvyys on kohdallaan. Ovaalien ja pyöreiden näytteiden keskiarvot ja keskihajonnat olivat samanlaisia muutamaa senkkauuninäytteissä havaittua poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeukset olivat sinkki näytteenottimen kuonasuojuksesta ja tina pienihiilisissä pyöreissä senkkauuninäytteissä. Näytteiden täyttyminen senkkauuninäytteissä oli hyvää, mutta täyttymisongelmia ilmeni jatkuvavalunäytteissä.