Kullan määrittäminen prosessinäytteistä
Tervonen, Niina (2011)
2011
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091525861
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023091525861
Tiivistelmä
Kaksiosaisen opinnäytetyön tavoitteena oli luoda uusi mittausmenetelmä pienille kultapitoisuuksille grafiittiuunispektrometrillä ja parantaa hiilinäytteiden, joissa
on korkea kultapitoisuus, näytteenkäsittelyä. Myöhemmin mittausmenetelmä grafiittiuunilla nousi päätavoitteeksi.
Tilaajalla oli valmis menetelmä kultapitoisuuksien määrittämiseen, mutta mittauksissa ei päästy luotettavasti riittävän pieniin pitoisuuksiin. Grafiittiuunispektrometrimittauksissa käytettiin spektrometriä, jonka atomisaattori oli mahdollista vaihtaa. Laitetta käytettiin päivittäin liekkiatomisaattorilla, mutta grafiittiuunia ei vielä mittauksissa käytetty. Laitteeseen tutustuttiin, ja sille tehtiin pikakäyttöohje, koska laite ei ollut tuttu kaikille laboratorion työntekijöille. Sopivaa uuniohjelmaa kultapitoisuuden mittaamiseen alettiin etsiä ristikkokäyrien avulla.
Hiilinäytteiden kultapitoisuusmittauksissa rinnakkaisten näytteiden hajonta oli suuri. Tätä ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan näytteenkäsittelyn ja fuusioreaktiossa käytettävien kemikaalien muutoksilla. Aiempia kokeiluja oli tehty, mutta toistojen määrä oli vähäinen, eikä huomattavia parannuksia mittaustulosten hajontaan ollut saavutettu.
Grafiittiuunispektrometrimittauksille luotiin mittausmenetelmä, jonka toimivuutta ja luotettavuutta ei kuitenkaan tutkittu. Hiilinäytteiden käsittelyn ja kemikaalien vaikutuksesta mittausten hajontaan saatiin vain vähän tietoa ennen kuin työ keskeytettiin. Lopputuloksia ja luotettavia päätelmiä ei onnistuttu tekemään, mutta tulosten keräämisessä päästiin hyvään vauhtiin.
on korkea kultapitoisuus, näytteenkäsittelyä. Myöhemmin mittausmenetelmä grafiittiuunilla nousi päätavoitteeksi.
Tilaajalla oli valmis menetelmä kultapitoisuuksien määrittämiseen, mutta mittauksissa ei päästy luotettavasti riittävän pieniin pitoisuuksiin. Grafiittiuunispektrometrimittauksissa käytettiin spektrometriä, jonka atomisaattori oli mahdollista vaihtaa. Laitetta käytettiin päivittäin liekkiatomisaattorilla, mutta grafiittiuunia ei vielä mittauksissa käytetty. Laitteeseen tutustuttiin, ja sille tehtiin pikakäyttöohje, koska laite ei ollut tuttu kaikille laboratorion työntekijöille. Sopivaa uuniohjelmaa kultapitoisuuden mittaamiseen alettiin etsiä ristikkokäyrien avulla.
Hiilinäytteiden kultapitoisuusmittauksissa rinnakkaisten näytteiden hajonta oli suuri. Tätä ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan näytteenkäsittelyn ja fuusioreaktiossa käytettävien kemikaalien muutoksilla. Aiempia kokeiluja oli tehty, mutta toistojen määrä oli vähäinen, eikä huomattavia parannuksia mittaustulosten hajontaan ollut saavutettu.
Grafiittiuunispektrometrimittauksille luotiin mittausmenetelmä, jonka toimivuutta ja luotettavuutta ei kuitenkaan tutkittu. Hiilinäytteiden käsittelyn ja kemikaalien vaikutuksesta mittausten hajontaan saatiin vain vähän tietoa ennen kuin työ keskeytettiin. Lopputuloksia ja luotettavia päätelmiä ei onnistuttu tekemään, mutta tulosten keräämisessä päästiin hyvään vauhtiin.