Eläinsuojelulainsäädännön merkitys Suomessa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on eläinsuojelulainsäädännön merkitys Suomessa. Aiheen valintaan on vaikuttanut sen ajankohtaisuus ja eläinsuojeluun liittyvien epäkohtien saama mediahuomio sekä Suomen eläinsuojelulainsäädäntöön viime aikoina tehdyt muutokset ja lisäykset. Opinnäytetyössä tutkitaan eläinsuojelutoimintaan liittyvää lainsäädäntöä ja toimijoita sekä eläinten hyvinvoinnin laiminlyönnistä tuomittavia rangaistuksia. Opinnäytetyötä ei ole rajattu koskemaan mitään tiettyä eläinryhmää, vaan se käsittelee eläinsuojelua ja eläinsuojelulainsäädäntöä yleisesti.

Opinnäytetyön pääasiallisena lähteenä on käytetty lainsäädäntöä, jonka tarjoamaa perustaa tukevat toissijaisina oikeuskirjallisuus ja verkkolähteet. Merkittävimmät juridiset lähteet ovat eläinsuojelulaki (4.4.1996/247), rikoslaki (19.8.1889/39) ja laki eläintenpitokieltorekisteristä (14.1.2011/21), sekä lainvalmisteluasiakirjat.

Eläinsuojelulainsäädännön noudattamista valvovista toimijoista on säädetty eläinsuojelulaissa. Niistä ylimpänä viranomaistahona toimii Maa- ja metsätalousministeriö ja paikallisina viranomaisina kunnaneläinlääkäri, terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija ja poliisi. Vapaaehtoisesta eläinsuojelutyöstä huolehtivat SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n eläinsuojeluvalvojat.

Eläimiin kohdistuvista laiminlyönneistä ja niistä langetettavista rangaistuksista on säädetty lievimmän asteen eli rikkomuksen osalta eläinsuojelulaissa, mutta tätä vakavammat laiminlyönnit ovat rikoslain alaisia tekoja. Rikoslain perusteella voidaan tuomita lievästä eläinsuojelurikoksesta, eläinsuojelurikoksesta ja keväästä 2011 lähtien myös törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Tuomioiden lisäksi on mahdollista asettaa tekijä pysyvään tai määräaikaiseen eläintenpitokieltoon. Laki eläintenpitokieltorekisteristä astui voimaan kesällä 2011 ja sen mukaisesti kiellot tulee merkitä Oikeusrekisterikeskusksen ylläpitämään eläintenpitokieltorekisteriin.

This Bachelor’s thesis deals with animal protection legislation in Finland. The choice of the topic was influenced by the author’s personal intrest in animals´ wellbeing and the current media attention. In addition the changes and additions made in the animal protection laws are discussed. The objective of this thesis is to examine the animal protection act and the actors operating in the field. Moreover, the consequenses and sentences given from mistreating animals are studied. This thesis has not been limited to consern any specific group of animals, but it deals with animal protection and animal protection laws in general.

The primary research source for this thesis was jurisprudence, and as secondary sources legal literature and internet sources. The main sources of this work consist of the Criminal Code (19.8.1889/39) and Animal Welfare Act (4.4.1996/247). Furthermore, the sources include the act that requires the Legal registry centre of Finland to keep a register of people banned from keeping animals (14.1.2011/21) and law-drafting documents.

The Animal Welfare Act determines the actors supervising the observation of the legistlation. The highest authority is the Ministry of Agriculture and Forestry and the closest of local authorities is for example the municipal veterinarian and voluntary supervisors. Animal mistreatments and the sanctions for those acts have been described in the Animal Welfare Act for the misdemeanor case. For the more serious crimes the sanctions have been established in the Criminal Code. On the basis of the Criminal Code a person can be condemnd for a petty animal welfare offence, animal welfare offence and, since spring 2011, also for gross animal welfare offence. In addition to sentences it is possible to set a permanent or temporary ban on keeping or otherwise seeing for the welfare of animals. The act taken effect in spring 2011 requires all the bans on keeping animals to be entered into a register maintained by the Legal registry centre of Finland.