Kotimaisen elokuvan arkistointi: arkistoinnin historia, nykyaika ja tulevaisuus

Abstract

Suomalaisen elokuvan arkistointi on hyvin tarkoin laissa määrätty toimenpide. Elokuvat on tärkeä osa suomalaista mediakulttuuria, ja niiden säilyminen tuleville sukupolville tulee turvata huolellisesti. Mitä arkistoidaan ja miksi? Minne arkistoidaan ja mistä syystä? Tutkimus käsittelee arkistoinnin ja suomalaisen elokuvan menneisyyttä varhaishistoriasta nykyaikaan ja tulevaisuuden näkymiin.

Vertailussa ovat filmiarkistointi ja nykyaikainen digiarkistointi. Digiaikaan siirtyminen on media-arkistoinnin suurin mullistus nitraattifilmien käytön lopettamisen jälkeen, eikä paluuta perinteiseen filmiarkistointiin ole näkyvissä. Tutkimuksessa käsitellään molempien arkistointitapojen käytännöllisyyttä, turvallisuutta, materiaalin tarkkailua ja alan ammattilaisten henkilökohtaisia mielipiteitä arkistoinnin muuttumisesta. Lisäksi käsittelen tutkimuksessani miten ja millaisissa olosuhteissa filmejä ja digitaalista materiaalia arkistoidaan, säilytetään ja huolletaan.

Yleisradion Elävä Arkisto on yksi Suomen mittavimmista arkistoista yhdessä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kanssa. Tutkielmassani selvitetän, milloin arkistoinnissa käytetään Kansallista audiovisuaalista arkistoa ja milloin arkistoidaan Yleisradion arkistoihin. Tutkimuksessani käsittelen myös tuotantoyhtiöiden osuutta arkistoinnissa. Tutkimuksen tuloksena syntyi yleispätevä manuaali suomalaisen elokuvan arkistoinnista. Manuaali kertoo, mitä materiaalia elokuvasta tulee toimittaa arkistoitavaksi, mihin ja millä aikataululla. Manuaali on tutkimuksen liitteenä.

Tutkimusaineistona käytin valtion laitosten julkaisuja, kuten arkistolaitoksen julkaisua erityisaineistojen säilyttämisestä, Kansallisen audiovisuaalisen arkiston teosta KAVA:n vuosi 2010 ja Suomen elokuvasäätiön elokuvavuosi 2010-teosta. Lisäksi haastattelin Yleisradion informaatikko Päivi Uusimaata sekä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston arkistonhoitaja Tommi Partasta. Käytin myös elokuvahistoriasta kertovaa kirjallisuutta ja satunnaisia internetsivustoja. Mukana tutkimuksessani oli vahvasti myös tuotantoyhtiö Matila Röhr Nordisk Oy:n henkilökunta.

Film archiving is a very carefully prescribed by the law in Finland. Movies are a very important part of the Finnish Media Culture. Films for future generations must be ensured with care. What will be archived and why? Where and for what reason?

This research deals with the history of archiving, the current situation and future. The comparisons are traditional film archiving and contemporary digital archiving. The transition to digital archiving is the biggest revolution after discontinuation of nitrate films. This thesis is dealing with both of the archiving methods: practicality, safety, material control and professional's personal opinions on a change of the archiving methods. In addition to these, the study deals with how traditional films and digital files are archived and in what type of conditions as well as how films and files are maintained and retained.

The Finnish Broadcasting Company (YLE), is one of the biggest archivists in Finland with National Audiovisual Archive(KAVA). This thesis explains when to use National Audiovisual Archive and when to use The Finnish Broadcasting Company. The study also deals with the archiving contribution of production companies. The research resulted in a general manual of Finnish film archiving. The manual gives instructions what materials must be submitted to the archives, where and in what timeframe.

As research data were used histories of National Audiovisual Archive and the Finnish Broadcasting Company archive, the experiences of representatives of production company Matila Röhr Nordisk Oy and the interviews of Tommi Partanen of KAVA and Päivi Uusimaa of YLE. Furthermore, sources of literature of Finnish movie and archiving history.