Maan kationinvaihtomääritysmenetelmien testaus
Koivula, Joni (2011)
Koivula, Joni
2011
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023100226645
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023100226645
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli testata Suomen Ympäristöpalvelu Oy:lle uutta maan kationinvaihto-kapasiteetin määritysmenetelmää viljavuustutkimuksiin. Työssä määritettiin potentiaalinen ja efektiivinen kationinvaihtokapasiteetti. Niiden lisäksi määritettiin vaihtuvat kationit, emässaturaatio sekä vaihtohappamuus.
Kationinvaihtokapasiteetti määritettiin kahdella eri tavalla. Määritykset tapahtuivat sekä puskuroidulla liuoksella (standardi ISO 13536) että pusku- roimattomalla liuoksella (standardi ISO 11260). Standardilla ISO 11260 määritys tapahtui maan omassa pH:ssa. Standardeja noudatettiin näytteiden esikäsittelyssä, jonka jälkeen näytteet mitattiin standardeista poiketen plasmaemissiolaitteistolla (ICP-OES). Vaihtohappamuus määritettiin titraamalla ISO 11260 mukaisesti esikäsitellyt näytteet standardia ISO 14250 käyttäen.
Tuloksien analysoinnissa vertailtiin efektiivistä ja potentiaalista kationinvaihtokapasiteettia, rinnakkaismääritysten arvoja, emässaturaatiopro-sentteja sekä maalajin, multavuuden ja kationinvaihtokapasiteetin vaikutusta vaihtohappamuustitrauksen kulutuksiin. Opinnäytetyön tulokset olivat suuntaa antavia, mutta lisätestaukset ovat lähes välttämättömiä, jos menetelmät otetaan käyttöön.
Kationinvaihtokapasiteetti määritettiin kahdella eri tavalla. Määritykset tapahtuivat sekä puskuroidulla liuoksella (standardi ISO 13536) että pusku- roimattomalla liuoksella (standardi ISO 11260). Standardilla ISO 11260 määritys tapahtui maan omassa pH:ssa. Standardeja noudatettiin näytteiden esikäsittelyssä, jonka jälkeen näytteet mitattiin standardeista poiketen plasmaemissiolaitteistolla (ICP-OES). Vaihtohappamuus määritettiin titraamalla ISO 11260 mukaisesti esikäsitellyt näytteet standardia ISO 14250 käyttäen.
Tuloksien analysoinnissa vertailtiin efektiivistä ja potentiaalista kationinvaihtokapasiteettia, rinnakkaismääritysten arvoja, emässaturaatiopro-sentteja sekä maalajin, multavuuden ja kationinvaihtokapasiteetin vaikutusta vaihtohappamuustitrauksen kulutuksiin. Opinnäytetyön tulokset olivat suuntaa antavia, mutta lisätestaukset ovat lähes välttämättömiä, jos menetelmät otetaan käyttöön.