Ammattiopiston asuntolassa asuvien nuorten näkemyksiä arjen- ja elämänhallintataidoistaan sekä tuen tarpeestaan
Leppänen, Anu (2011)
2011
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092926585
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092926585
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisiksi ammattiopiston asuntolassa ensimmäistä vuottaan asuvat nuoret kokevat omat arjen- ja elämänhallintataitonsa sekä minkälaista tukea he tuntevat tarvitsevansa itsenäiseen asumiseen. Tarkoituksenani on tuottaa tutkimustietoa nuorten näkökulmasta yhteistyökumppanilleni Oulun seudun ammattiopistolle. Tutkimustiedon avulla asuntolatoimintaa voidaan kehittää paremmin nuorten tarpeiden suuntaan.
Teoreettisessa tietoperustassa käsittelen kahta osa-aluetta: nuoruutta ikävaiheena sekä elämänhallintaa ja arjen taitoja. Lisäksi esittelen Oulun seudun ammattiopiston asuntola-asumista ja asuntolanhoitajien työnkuvaa. Opinnäytetyöni on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytin kysely- eli survey-tutkimusta. Kysely suoritettiin Oulun seudun ammattiopiston Välkkylätalossa syksyllä 2010. Kohdejoukkona olivat asuntolan ensimmäisen vuoden 99 asukasta. Asukkaille järjestettiin pienryhmämuotoista asumisvalmennusta, jonka yhteydessä asukkaat täyttivät kyselyn. Kyselyyn vastasi 96 asukasta, joten vastausprosentiksi tuli 96,9 %. Kyselylomake sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Aineiston käsittelyssä käytin Microsoft Word –tekstinkäsittelyohjelmaa sekä Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan suurimmalla osalla vastaajista on hyvät arjen- ja elämänhallintataidot sekä kattava tukiverkosto. Vastaajille on tyypillistä kääntyä tukea tarvitessaan perheenjäsentensä ja ystäviensä puoleen. Kuitenkin vastaajat kaipaavat myös asuntolanhoitajilta sekä tukea ja neuvontaa että apua arjen käytännöissä. Lisäksi vastaajien joukosta on löydettävissä ryhmä, joka ei hallitse arjen käytäntöjä, mutta ei myöskään ole motivoitunut niitä oppimaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan esittää kehittämisehdotuksena, että asuntolatoiminnassa keskityttäisiin entistä enemmän tukea tarvitsevien asukkaiden löytämiseen ja auttamiseen. Tukemalla riittävän varhaisessa vaiheessa niitä, joilla ei ole itsenäiseen elämään tarvittavia valmiuksia, voidaan edistää näiden nuorten opintojen jatkumista ja siltä osin vähentää riskiä joutua syrjäytymisuhan alle. Näin asuntolassa tehtävällä työllä on laajempikin yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Teoreettisessa tietoperustassa käsittelen kahta osa-aluetta: nuoruutta ikävaiheena sekä elämänhallintaa ja arjen taitoja. Lisäksi esittelen Oulun seudun ammattiopiston asuntola-asumista ja asuntolanhoitajien työnkuvaa. Opinnäytetyöni on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytin kysely- eli survey-tutkimusta. Kysely suoritettiin Oulun seudun ammattiopiston Välkkylätalossa syksyllä 2010. Kohdejoukkona olivat asuntolan ensimmäisen vuoden 99 asukasta. Asukkaille järjestettiin pienryhmämuotoista asumisvalmennusta, jonka yhteydessä asukkaat täyttivät kyselyn. Kyselyyn vastasi 96 asukasta, joten vastausprosentiksi tuli 96,9 %. Kyselylomake sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Aineiston käsittelyssä käytin Microsoft Word –tekstinkäsittelyohjelmaa sekä Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten mukaan suurimmalla osalla vastaajista on hyvät arjen- ja elämänhallintataidot sekä kattava tukiverkosto. Vastaajille on tyypillistä kääntyä tukea tarvitessaan perheenjäsentensä ja ystäviensä puoleen. Kuitenkin vastaajat kaipaavat myös asuntolanhoitajilta sekä tukea ja neuvontaa että apua arjen käytännöissä. Lisäksi vastaajien joukosta on löydettävissä ryhmä, joka ei hallitse arjen käytäntöjä, mutta ei myöskään ole motivoitunut niitä oppimaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan esittää kehittämisehdotuksena, että asuntolatoiminnassa keskityttäisiin entistä enemmän tukea tarvitsevien asukkaiden löytämiseen ja auttamiseen. Tukemalla riittävän varhaisessa vaiheessa niitä, joilla ei ole itsenäiseen elämään tarvittavia valmiuksia, voidaan edistää näiden nuorten opintojen jatkumista ja siltä osin vähentää riskiä joutua syrjäytymisuhan alle. Näin asuntolassa tehtävällä työllä on laajempikin yhteiskunnallinen ulottuvuus.