Opettajuuden haasteet musiikkioppilaitostyössä

Abstract

Musiikkioppilaitoksissa annettava soitonopetus elää muutoksen aikaa. Soitonopettajiin kohdistuu vaatimuksia ottaa huomioon nykypäivän oppilaiden yksilölliset tarpeet ja muuttuva ympäröivä musiikkikulttuuri. Perinteet vaikuttavat voimakkaasti opettajan pedagogisen ajattelun kehittymiseen, ja siksi totuttujen tapojen kyseenalaistaminen vaatii paljon. Tämän tutkimuksen kohteena oli soitonopettajuus ja siihen kasvaminen. Tavoitteena oli selvittää vanhamuotoisen soitonopettajan koulutuksen antamia valmiuksia opettaa nykypäivänä musiikkioppilaitoksessa. Perinteisesti musiikin ammatillisessa koulutuksessa soittajista on kasvatettu solisteja ja valmistuttuaan he ovat joutuneet rakentamaan opettajan identiteetin. Soitonopettajien rajalliset mahdollisuudet harjoittaa omaa muusikkouttaan opetustyön ohessa vaikuttavat rooliin esiintyvänä taiteilijana. Haastattelut antoivat tietoa myös musiikkioppilaitosten työyhteisöjen vaatimuksista sekä opettajien tavoista vaikuttaa oppilaitosten toimintaan. Tutkimus pohjautuu lähdeaineistoon, haastatteluihin sekä omakohtaisiin kokemuksiin musiikkipedagogina. Haastattelin kolmea vanhamuotoisen soitonopettajan koulutuksen saanutta opettajaa, jotka ovat tehneet opetustyötä jo pitkään. He vastasivat haastattelukysymyksiin kirjallisesti. Opetus- ja musiikkialan lähdekirjallisuus antoivat lisätietoa, jota haastattelutulosten kanssa vertasin omiin kokemuksiini soitonopettajana. Tämän päivän musiikkioppilaitoksissa toimii opettajina henkilöitä, jotka kokevat oppineensa opetustyöhön olennaisina kuuluvat pedagogiset taidot työn ohessa. He eivät näe voivansa tarpeeksi usein itse vaikuttaa oppilaitoksensa toimintaan ja sen kehitystyöhön. Oman muusikkouden säilyttäminen opetustyön ohessa sekä sen toteuttaminen julkisissa esiintymistilanteissa on lähes jokaisen opettajan toive. Tutkimuksessa selvisi sen olevan usein vaikeaa.

The music education given in music schools is changing. Music teachers are nowadays challenged by the individual needs of students and by the changes of surrounding music culture. The developing of pedagogical thinking of a teacher is highly influenced by tradition and that is why it demands so much to make customary habits questionable. The object of this thesis consists the essence of a music teacher and the growing process to its role. The aim was to find out how the old form education of a music teacher has given abilities to teach in present-day music schools. Traditionally instrumentalists in the professional musical education have been trained to be soloists and after their graduation they have to have built the identity of a teacher by themselves. The possibilities of music teachers to practice their own musicality beside the educational work affect to their opportunities to perform as artists. The interviews also gave information of the demands of working communities and the means that teachers could influence the activities of their school. The thesis is based on literature, interviews and my own experiences as a music pedagogue. Three music teachers were interviewed who had an old form education of a music teacher and who have taught for a long time. They answered the questions in writing. Supplementary knowledge was given by educational and musical literature, the results were reflected to my own experiences as a music teacher. In present-day music schools there are teachers who feel they have learned essential pedagogical skills by themselves beside their work. They think they cannot often enough influence the activities or the development of their school. Maintaining his own musicality beside teaching and fulfilling it in public performances is hoped by almost every teacher. According to this study it is often found out to be difficult.