Tiedonkeruun soveltaminen ajokykyarvioihin
Vahteri, Tuukka (2012)
2012
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101027173
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101027173
Tiivistelmä
Työssä perehdyttiin autotekniikassa käytettävään tiedonkeruuseen ja sen käyttökohteisiin. Pääaiheena oli keskittyä tiedonkeruun soveltuvuuteen ajokykyarvioiden apuvälineenä. Tilaajana toimi Oulun seudun ammattikorkeakoulu, mutta varsinaiset mittaukset tehtiin Ajo-opisto VIP:lle ja sen toimitusjohtaja Tapio Paasimaalle.
Tällä hetkellä eläkeikäisten ja invaliditeetistä kärsivien kuljettajien ajokykyarvioille ei ole vielä tarkkoja raja-arvoja ja rajatapauksissa ajokortin poistaminen kuljettajalta ei välttämättä onnistu riittävin perustein, vaikka siihen olisi aihetta. Mittauspäivä suoritettiin Ajohallan ajoharjoitteluradalla täysin ajokuntoisille testikuljettajille, joiden ajotoiminta taltioitiin tiedonkeruulaitteistolla. Täysin uutena tekniikkana testattiin venymäliuskojen käyttöä poljinvoimamittauksessa, se osoittautui erittäin toimivaksi. Tärkeimpiä mitattavia tekijöitä olivat poljinvoimat, reaktio- ja liikeviiveet sekä ajoneuvon ohjaus ja hallinta.
Työssä saavutettiin raja-arvot poljinvoimille ja viiveajoille testihenkilöillä. Talviolosuhteissa riittäväksi minimipoljinvoimaksi todettiin noin 100 N voima. Poljinvoimien suhde jarrutusviiveeseen on tärkeä huomio työn tuloksista: poljinvoimien kasvaessa viiveet lyhenevät. Lisäksi huomioitiin muita tärkeitä ajopiirteitä testihenkilöillä kuten ohjausta väistötilanteessa ja kytkimen käyttöä.
Työn tuloksia voidaan käyttää hyödyksi tutustuttaessa tiedonkeruulaitteistojen toimintaan tai oman tiedonkeruukokoonpanon suunnitteluun. Saatujen tulosten ansiosta tätä työtä voidaan hyödyntää ajokykyarvioita varten. Talviolosuhteiden aiheuttamat erot tuloksissa vaativat kuitenkin kokeiden uusimisen kesällä.
Tällä hetkellä eläkeikäisten ja invaliditeetistä kärsivien kuljettajien ajokykyarvioille ei ole vielä tarkkoja raja-arvoja ja rajatapauksissa ajokortin poistaminen kuljettajalta ei välttämättä onnistu riittävin perustein, vaikka siihen olisi aihetta. Mittauspäivä suoritettiin Ajohallan ajoharjoitteluradalla täysin ajokuntoisille testikuljettajille, joiden ajotoiminta taltioitiin tiedonkeruulaitteistolla. Täysin uutena tekniikkana testattiin venymäliuskojen käyttöä poljinvoimamittauksessa, se osoittautui erittäin toimivaksi. Tärkeimpiä mitattavia tekijöitä olivat poljinvoimat, reaktio- ja liikeviiveet sekä ajoneuvon ohjaus ja hallinta.
Työssä saavutettiin raja-arvot poljinvoimille ja viiveajoille testihenkilöillä. Talviolosuhteissa riittäväksi minimipoljinvoimaksi todettiin noin 100 N voima. Poljinvoimien suhde jarrutusviiveeseen on tärkeä huomio työn tuloksista: poljinvoimien kasvaessa viiveet lyhenevät. Lisäksi huomioitiin muita tärkeitä ajopiirteitä testihenkilöillä kuten ohjausta väistötilanteessa ja kytkimen käyttöä.
Työn tuloksia voidaan käyttää hyödyksi tutustuttaessa tiedonkeruulaitteistojen toimintaan tai oman tiedonkeruukokoonpanon suunnitteluun. Saatujen tulosten ansiosta tätä työtä voidaan hyödyntää ajokykyarvioita varten. Talviolosuhteiden aiheuttamat erot tuloksissa vaativat kuitenkin kokeiden uusimisen kesällä.