Omahoitajuus vanhempien näkökulmasta: vanhempien kokemuksia omahoitajuudesta alle 3-vuotiaan lapsen siirtyessä kotihoidosta päivähoitoon.
Ylikangas, Jenni (2012)
2012
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101827706
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023101827706
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvailla vanhempien kokemuksia omahoitajuudesta, kun heidän alle 3-vuotias lapsensa aloittaa päivähoidon. Tutkimustehtäväni on tutkia, millaisia kokemuksia vanhemmilla on omahoitajuudesta alle 3-vuotiaan lapsen siirtyessä kotihoidosta päivähoitoon.
Omahoitajuus työmenetelmänä on päiväkodeissa vielä suhteellisen uusi, eikä siitä sen vuoksi ole olemassa paljoa tutkimustietoa. Tavoitteenani oli tuottaa uutta ja arvokasta, vanhempien kokemuksiin perustuvaa tietoa omahoitajatyömenetelmästä varhaiskasvatusalaa opiskeleville sekä alalla työskenteleville hyödynnettäväksi. Lisäksi tavoitteenani oli syventää omaa ammatillista osaamistani etenkin omahoitajatyöskentelyn osalta sekä kehittää tutkimuksellista työskentelyotettani.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on Bronfenbrennerin ekologinen teoria, jossa lapsi ymmärretään osana ympäristöään. Teoriassa tarkastellaan lapsen ja hänen kasvuympäristöjensä vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Viitekehyksessä käsittelen myös kiintymyssuhdeteoriaa omahoitajuuden perustana. Omahoitajuusmenetelmä on kehitetty tukemaan lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta päivähoidossa.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa on piirteitä fenomenologis-hermeneuttisesta tieteenfilosofiasta, jossa tutkitaan ihmisten kokemuksia. Tutkimusaineisto on kerätty kolmelta vanhemmalta päiväkirjojen muodossa. Aineiston olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä omahoitajuuteen ja kokivat sen hyödylliseksi päivähoidon aloitusvaiheessa. He kokivat omahoitajuuden tukevan kodin ja päiväkodin yhteistyötä sekä lapsen yksilöllistä huomioimista ja pitivät tärkeänä säännöllistä lapseen liittyvää tiedonkulkua. Päiväkirjoista nousi esiin, että oma-hoitajan puutteelliset vuorovaikutustaidot vaikuttivat vanhempien mielestä kasvatuskumppanuussuhteen muodostumiseen kieleteisesti. The personal nursing method is a new and important method in the day care environment. I became interested in this subject during my first practical training period in a day care center, where the method was in use. I wanted to deepen my expertise in relation to personal nursing method and to provide new information to students and professionals in the field of early childhood education.
The aim of my study was to describe parents’ experiences of the personal nursing method.
This research is a qualitative case study and has features from the phenomenological-hermeneutical philosophy of science. I collected the data in form of diaries written by three parents whose children had just started day care.
According to my study the parents had mainly positive experiences of the personal nursing method. The diaries written by the parents indicated that the personal nursing method supported the ECEC partnership and made it possible for the educators to carry out early childhood education that values the individuality of children. Poor interaction skills of the educators were concidered as a threat to the ECEC partnership.
Omahoitajuus työmenetelmänä on päiväkodeissa vielä suhteellisen uusi, eikä siitä sen vuoksi ole olemassa paljoa tutkimustietoa. Tavoitteenani oli tuottaa uutta ja arvokasta, vanhempien kokemuksiin perustuvaa tietoa omahoitajatyömenetelmästä varhaiskasvatusalaa opiskeleville sekä alalla työskenteleville hyödynnettäväksi. Lisäksi tavoitteenani oli syventää omaa ammatillista osaamistani etenkin omahoitajatyöskentelyn osalta sekä kehittää tutkimuksellista työskentelyotettani.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on Bronfenbrennerin ekologinen teoria, jossa lapsi ymmärretään osana ympäristöään. Teoriassa tarkastellaan lapsen ja hänen kasvuympäristöjensä vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Viitekehyksessä käsittelen myös kiintymyssuhdeteoriaa omahoitajuuden perustana. Omahoitajuusmenetelmä on kehitetty tukemaan lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta päivähoidossa.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa on piirteitä fenomenologis-hermeneuttisesta tieteenfilosofiasta, jossa tutkitaan ihmisten kokemuksia. Tutkimusaineisto on kerätty kolmelta vanhemmalta päiväkirjojen muodossa. Aineiston olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä omahoitajuuteen ja kokivat sen hyödylliseksi päivähoidon aloitusvaiheessa. He kokivat omahoitajuuden tukevan kodin ja päiväkodin yhteistyötä sekä lapsen yksilöllistä huomioimista ja pitivät tärkeänä säännöllistä lapseen liittyvää tiedonkulkua. Päiväkirjoista nousi esiin, että oma-hoitajan puutteelliset vuorovaikutustaidot vaikuttivat vanhempien mielestä kasvatuskumppanuussuhteen muodostumiseen kieleteisesti.
The aim of my study was to describe parents’ experiences of the personal nursing method.
This research is a qualitative case study and has features from the phenomenological-hermeneutical philosophy of science. I collected the data in form of diaries written by three parents whose children had just started day care.
According to my study the parents had mainly positive experiences of the personal nursing method. The diaries written by the parents indicated that the personal nursing method supported the ECEC partnership and made it possible for the educators to carry out early childhood education that values the individuality of children. Poor interaction skills of the educators were concidered as a threat to the ECEC partnership.