Raskausdiabeetikoiden kokemuksia liikunta- ja ruokavalio-ohjauksesta

Abstract

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten raskausdiabetekseen sairastui vain noin 1 % raskaana olevista. Tämän jälkeen raskausdiabetes on maailmanlaajuisesti yleistynyt. Suomessa sairaanhoitopiiristä ja osittain diagnostisista kriteereistä riippuen jopa 25 % raskaana olevista sairastuu raskausdiabetekseen. Raskausdiabetes lisää terveydenhuollon kustannuksia altistamalla tyypin 2 diabetekselle sekä aiheuttamalla synnytyskomplikaatioita. Elintapojen muutoksen on todettu vaikuttavan positiivisesti raskausdiabeteksen taustalla olevaan sokeri-aineenvaihdunnan häiriöön. (THL 2011, hakupäivä 29.9.2013.) Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla raskausdiabeetikkojen kokemuksia saamastaan liikunta- ja ruokavalio-ohjauksesta raskausdiabeteksen hoitamiseksi. Tutkimuksen teoriaperustana käytettiin kirjallisuutta, aiheesta julkaistuja kotimaisia ja muutamia ulkomaisia tutkimuksia, tieteellisiä julkaisuja, sekä internetlähteitä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin avoimen kyselylomakkeen avulla. Palautettuja vastauksia saatiin yhteensä 11 kappaletta. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysi menetelmällä.

Raskausdiabeetikot kokivat saaneensa yksilöllistä, toiminnan muutokseen johtavaa ohjausta. Ohjaustilanne koettiin positiivisena. Yksilöllisestä ohjauksesta huolimatta osa vastaajista koki henkilökohtaisen näkökulman puuttuneen ohjaustilanteesta. Vastaajat toivoivat lisää resursseja ohjaukseen. Tulosten avulla raskausdiabeteksen parissa työskentelevien on mahdollista kehittää raskausdiabeetikoiden ruokavalio- ja elintapaohjausta potilaslähtöisemmäksi.

Ruokavalio-ohjauksen antaminen toteutui erityisen hyvin. Liikunnanohjauksen suhteen ohjausta tulee kehittää. Koska useilla vastaajista liikunnan lisääminen ei toteutunut liikunnanohjauksessa voi hyödyntää hyöty- ja arkiliikunnan käyttöönottoa. Yksilöllisyyden huomioiminen ohjauksessa herätti ristiriitaisia tunteita. Taustatietojen kartoittamisen jälkeen ohjauksen tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Resurssien lisääminen on hankalaa, joten tehostettu tarpeiden määritys voi helpottaa ajankäyttöön liittyviä ongelmia. Tutkimusta voi jatkaa tutkimalla raskausdiabeetikkojen terveyskäyttäytymistä muutaman vuoden kuluttua; onko uudet elintavat omaksuttu koko perheen elintavoiksi, vieläkö niitä noudatetaan ja jatkuuko elintapaohjaus lapsen syntymän jälkeen.

Gestational diabetes has increased globally over twenty years. In Finland even 25% of pregnant women are diagnosed in gestational diabetes. Gestational diabetes increases costs in healthcare by exposing women to the diabetes mellitus type 2 and causing complication in labour. Life style changes have shown positive changes in sugar metabolism, which is said to be a reason for the gestational diabetes. The aim of the thesis was to describe the experiences of exercise and diet counseling among the women who were diagnosed with gestational diabetes. The aim was also to get information on how to improve guidance. Our study was qualitative. The material was collected with questionnaires with open-ended questions. We got eleven questionnaires returned. We analyzed the answers using the content analysis methodology. Gestational diabetics described counseling to be individual, positive and also motivating to change the lifestyle. According to the informants resources must be increased to improve the guidance. With this study we can give more possibilities to the people who work with gestational diabetics to develop the guidance to be more patient-oriented. Further research could be targeted at gestational diabetics' change of lifestyle after a couple of years. The study could examine if the diabetics and their family had adopted a new lifestyle as to exercise and diet.