Mittaustekniikan tuomat haasteet ja rajoitteet potilaan tutkimisessa

Abstract

Opinnäytetyön tavoite oli tuoda hoitoalalle jotain tietoisuutta mittaustekniikkaan liittyvistä haasteista. Työ tehtiin, koska haluttiin tutustua tarkemmin mittauslaitteiden toimintaperiaatteisiin ja ymmärtää, missä tilanteessa ne antavat luotettavan tuloksen, vai voiko niiden näyttämään luottaa lainkaan. Lisäksi pohditaan niiden arvoa potilaan tutkimisessa verrattuna muihin menetelmiin tutkia potilasta.

Opinnäytetyön tuloksena saatiin pohdintaa, jonka mukaan potilaan tutkimisessa käytettävät yksinkertaiset mittalaitteet eivät ole aina kovin luotettavia tai tarkkoja ja muutakin tutkimusta tarvitaan. Tuloksista voidaan päätellä se, että joidenkin mittausten osalta mittaukseen liittyy enemmän sudenkuoppia kuin taas joissain mittauksissa mittalaite antaa todennäköisesti hyvinkin tarkan ja luotettavan mittaustuloksen.

Lämpötilan mittaus Pt100 -lämpötila-anturilla nelijohdinkytkennällä on yksi tarkimpia tapoja mitata fysikaalisia suureita ja muutkin lämpötila-anturit antavat riittävän tarkkoja ja luotettavia mittaustuloksia ja myös vaa’at antavat tarkkoja ja luotettavia lukemia. Happisaturaation mittauksesta opinnäytetyössä pohditaan pulssioksimetrin monimutkaisuutta ja kuinka pulssioksimetrin monimutkaisuus lopulta aiheuttaa mittaukseen epätarkkuutta, joka pahimmillaan on 5 %, ja luotettavuusongelmia. Opinnäytetyössä suositellaankin ottamaan tarvittaessa valtimoverinäyte ja tekemään verikaasuanalyysi pulssioksimetrin käytön sijaan, jos on välttämätön saada tutkittua potilaan hapensaanti.