Paul Taffanel, 1900-luvun ranskalaisen huilukoulun perustaja: monipuolisen taiteilijan muotokuva

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käydään läpi ranskalaisen huilutaiteilijan, pedagogin, säveltäjän ja kapellimestarin Paul Taffanelin (1844–1908) musiikillista toimintaa Pariisissa. Työn tavoitteena on selvittää Taffanelin asemaa ranskalaisen huilukoulun perustajana, sekä tarkastella hänen monipuolista uraansa laaja-alaisena muusikkona.

Työn pääasiallisena tietolähteenä on Edward Blakemanin 2005 julkaistu teos Taffanel Genius of the Flute. Lisämateriaalina käytetään Ardal Powellin kirjaa The Flute (2002), sekä Claude Dorgeuillen julkaisua The French Flute School 1860–1950 vuodelta 1983.

Taffanel opiskeli Pariisin konservatoriossa saavuttaen huilunsoitossa ensipalkinnon 1860. Valmistumisensa jälkeen hän toimi orkesterimuusikkona oopperassa sekä konservatorion orkesterissa. Lukuisten solistiesiintymisten lisäksi Taffanel oli myös perustamassa kamarimusiikkiyhdistyksiä, joista merkittävin oli puhallinmusiikkiin erikoistunut Société de musique de chambre pour instruments à vent vuodelta 1879. Toimiessaan myöhemmin kapellimestarina hän edesauttoi ranskalaisten aikalaissäveltäjien esiintuloa, tehden tietä uudelle vuosisadalle.

Taffanel oli se huilisti, joka toi huilun 1900-luvulle. Hän vakiinnutti Böhm-huilun ammattikäyttöön Pariisissa. Huilunsoiton opettajana useitten oppilassukupolvien välityksellä hänen vaikutuksensa tuntuu yhä. Taffanelin sävellykset ja julkaisut ovat edelleen käytössä. Yhdessä hänen oppilaansa Philippe Gaubertin kanssa koottu Méthode Complète de Flûte vuodelta 1923 on maail-mankuulu huilunsoiton oppikirja.

Opinnäytetyössäni nousi esiin Taffanelin musiikillisen muotokuvan monipuolisuus. Taiteilijana hän ehti toimia useimmilla musiikkialan sektoreista, saavuttaen niissä kaikissa korkeimman tason.

This thesis introduces Paul Taffanel’s (1844-1908), a French flautist, pedagogue, composer and conductor, musical activities in Paris. The aim was to find out Taffanel’s position as the founder of the French flute school, as well as to look at his diverse career as a musician.

The main source of information was Edward Blakeman’s book published in 2005: Taffanel Genius of the Flute. Additional material are Ardal Powell’s book, The Flute (2002), and Claude Dorgeuille’s publication The French Flute School 1860-1950 in 1983.

Taffanel studied at the Paris Conservatoire and gained the First Prize for flute in 1860. After graduation, he served as a musician in the orchestra of the opera in Paris, as well as the Conservatory orchestra. In addition to numerous solo appearances Taffanel was a founding member in the chamber music associations, of which the most important was the Société de musique de chamber pour instruments à vent in the year 1879. Later, when acting as a conductor, he contributed to the French contemporary composers in the emergence, making way for the new century.

Taffanel was the flautist who brought the flute to the 20th century. He established the Boehm flute in professional use in Paris. As a flute teacher, his influence is still present today. Taffanel’s compositions and publications are still in use. Together with his student Philippe Gaubert he assembled Méthode Complète de Flûte in 1923 which is a world-renowned flute book.

In this thesis Taffanel’s musical portrait of versatility came up. As a multifaceted artist, he had been working for most of the musical sectors by reaching the highest level in all.