Restoratiivisen oikeuden mahdollisuudet : Rikosseuraamuslaitoksen ja sovittelutoiminnan yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen

Abstract

Restoratiivisen oikeuden menetelmien käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä kansainvälisesti ja eri maissa on luotu erilaisia ratkaisuja sen mukaan, millaisiin rikoksiin restoratiivista oikeutta voidaan käyttää. Tällä hetkellä Suomessa on meneillään jälkisovitteluhanke, jossa pyritään selvittämään restoratiivisen oikeuden käytön laajentamista myös vakaviin rikoksiin ja erityisesti vankilaoloihin.

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Rikosseuraamuslaitoksen Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskuksen Oulun toimipaikka. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten restoratiivisen oikeuden menetelmiä hyödynnetään tällä hetkellä rangaistusten täytäntöönpanossa ja kartoittaa niitä yhteistyömahdollisuuksia, joiden avulla sitä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän Oulussa. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään perinteistä rikosoikeutta, restoratiivista oikeutta sekä Rikosseuraamuslaitoksen ja sovittelutoiminnan historiaa, nykyhetkeä ja tulevia kehityssuuntia.

Tutkittavana aineistona on voimassa oleva lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat ja oikeuskirjallisuus. Työn tärkeimmät oikeudelliset teorialähteet olivat laki Rikosseuraamuslaitoksesta sekä laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Yhteistyön kehittämisen pohjana ovat olleet muun muassa rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan toimintasuunnitelma toimintakaudelle 2013–2015, Rikosseuraamuslaitoksen strategia vuosille 2011–2020 ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselma 2002/12. Muu merkittävä lähde opinnäytetyön kannalta oli Marjatta Kauralan kirjoittama raportti 1/2012 Kriminaalihuollon tukisäätiölle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Teemat valittiin tutkimuskysymysten mukaisesti. Haastattelut toteutettiin Pohjois-Suomen sovittelutoimistossa ja Rikosseuraamuslaitoksen Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskuksen Oulun toimipaikassa.

Tutkimuksen perusteella restoratiivisen oikeuden kehittämisen mahdollisuuksia on useita. Ensimmäisenä kehittämiskohteena olisi kansalaisten tietoisuuden lisääminen. Restoratiivisen oikeuden menetelmien hyödyntäminen onnistuneesti rangaistusten täytäntöönpanossa vaatisi yhteistyön kehittymistä ja aidosti kiinnostuneiden henkilöiden aktiivista osallistumista. Tuloksista kävi ilmi, että restoratiivisen oikeuden hyödyntäminen rangaistusten täytäntöönpanossa auttaisi vähentämään uusintarikollisuutta ja edesauttaisi tuomitun sopeutumista yhteiskuntaan.

The use of restorative justice has grown internationally in recent decades. Countries worldwide have created many different types of solutions of what kind of criminal offences restorative justice can be used. At present in Finland there is an ongoing post conciliation project, which aims to study how the use of restorative justice could be extended in to serious crimes and in particular to prison conditions.

This thesis was commissioned by the Criminal Sanctions Region of Eastern and Northern Finland’s Assessment Centre of Oulu office which operates under Criminal Sanctions Agency. The aim of this thesis was to find out how the restorative justice methods are currently used in the enforcement of criminal sanctions. Another aim was to identify those opportunities for cooperation that would help increase the use of restorative justice in Oulu. The theoretical background was consisted of traditional criminal justice, restorative justice together with history, present and future trends of the Criminal Sanctions Agency and Conciliations.

Data was based on consolidated legislation, preliminary works of the law and legal literature. The most essential judicial theoretical sources were Act on Criminal Sanctions Agency (27.11.2009/953) and Act on Conciliation in Criminal and Certain Civil Cases (9.12.2005/1015). The basis for the development of cooperation included the advisory board on conciliation in criminal cases strategy for the period 2013–2015, Criminal Sanctions Agency’s strategy for the years 2011–2020 and the United Nations ECOSOC Resolution 2002/12. Another significant repository was report 1/2012 for Krits by Marjatta Kaurala. The research method applied was qualitative research. The data was collected using thematic interviews based on the research questions. The interviews were carried out at the Northern Finland Mediation office and the Criminal Sanctions Region of Eastern and Northern Finland’s Assessment Centre of Oulu office.

Research results showed that there are many possibilities for development in using restorative justice. To successfully utilize the methods of restorative justice would require development of cooperation and participation by those people genuinely interested in conciliation. Furthermore, the results showed that the use of restorative justice in the enforcement of criminal sanctions would help reduce recidivism and it would also contribute to the process of post-prison adjustment. Based on the results the topic for further study would be how to raise awareness of restorative justice.