Hyvät säteilyturvallisuuskäytännöt radiojodi- ja lutetiumhoidoissa ja niiden toteutuminen HYKS Syöpäkeskuksessa
Timperi, Elina (2014)
Timperi, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111115443
Tiivistelmä
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Syöpäkeskuksen vuodeosastolla 8 annetaan kahta radionuklideihin perustuvaa syöpähoitoa: radiojodihoitoa kilpirauhassyöpäpotilaille sekä lutetiumoktreotaattihoitoa erilaisten neuroendokriinisten kasvainten hoidoksi. Molemmissa hoitomuodoissa potilas aiheuttaa hoidon saatuaan säteilyvaaran ulkopuolisille, minkä vuoksi hoitomuodot edellyttävät säteilyeristystä. Vuodeosastolla tehdään säteilytyötä ja hoitohenkilökunta (perus- ja sairaanhoitajat) luokitellaan säteilytyöluokkaan B. Säteilyturvallisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa näiden potilasryhmien hoitoa ja hoitohenkilökunnalla tulee siten olla riittävät tiedot ja taidot koskien säteilysuojelua.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat hyvät säteilyturvallisuuskäytännöt sairaalassa toteutettavissa radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoidoissa henkilökunnan näkökulmasta ja tarkastella HYKS Syöpäkeskuksen vuodeosasto 8:n säteilyturvallisuuskäytäntöjä suhteessa niihin. Tavoitteena oli tarvittaessa kehittää vuodeosaston käytäntöjä. Hyviä käytäntöjä selvitettiin systemaattisen kirjallisuushaun avulla. HYKS Syöpäkeskuksen vuodeosasto 8:n toimintaa selvitettiin focus group- haastattelun avulla sekä osaston toimintaohjeisiin perustuen. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Systemaattisella kirjallisuushaulla löytyi niukasti radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoitoihin liittyviä hyviä käytäntöjä tai suosituksia henkilökunnan säteilyturvallisuutta koskien. Eri viranomaiset säätelevät kaikkea säteilytoimintaa, jolloin hyviä käytäntöjä haettiin myös viranomaisten julkaisuista (ICRP, IAEA, EU). Valtaosa kaikesta löydetystä aineistosta keskittyi kuitenkin radiojodihoitoa saaneen potilaan kotiuttamiseen tai radiojodin antamiseen avohoidossa. Focus group- haastattelu osoittautui jossain määrin puutteelliseksi aineistonkeruumenetelmäksi, joten osaston käytännöistä haettiin tietoa myös osaston toimintaohjeista.
Kirjallisuudesta ja viranomaisjulkaisuista löydettyjen ohjeistusten sekä focus group- haastattelulla ja osaston toimintaohjeista saadun osaston käytäntöjä kuvaavan aineiston välillä havaittiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Kirjallisuus ei juuri tuonut osaston toimintaan uutta, hyödynnettävää tietoa, joskin osaston toimintavalmiutta säteilytoimintaan liittyvissä erityistilanteissa voisi parantaa kirjallisuuden perusteella. Tutkimuksen pääasiallisena tuloksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että kansallisia, yhtenäisiä hyviä käytäntöjä tai suosituksia koskien henkilökunnan säteilyturvallisuuskäytäntöjä radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoitoa sairaalassa saavien potilaiden hoidossa ei juuri ole olemassa. IAEA on kuitenkin julkaissut kansainvälisen, kattavan ohjeistuksen radiojodipotilaan hoidosta, jota jokainen maa tai radiojodihoitoa antava laitos voi käyttää ohjenuorana omia käytäntöjään luodessaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat hyvät säteilyturvallisuuskäytännöt sairaalassa toteutettavissa radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoidoissa henkilökunnan näkökulmasta ja tarkastella HYKS Syöpäkeskuksen vuodeosasto 8:n säteilyturvallisuuskäytäntöjä suhteessa niihin. Tavoitteena oli tarvittaessa kehittää vuodeosaston käytäntöjä. Hyviä käytäntöjä selvitettiin systemaattisen kirjallisuushaun avulla. HYKS Syöpäkeskuksen vuodeosasto 8:n toimintaa selvitettiin focus group- haastattelun avulla sekä osaston toimintaohjeisiin perustuen. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Systemaattisella kirjallisuushaulla löytyi niukasti radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoitoihin liittyviä hyviä käytäntöjä tai suosituksia henkilökunnan säteilyturvallisuutta koskien. Eri viranomaiset säätelevät kaikkea säteilytoimintaa, jolloin hyviä käytäntöjä haettiin myös viranomaisten julkaisuista (ICRP, IAEA, EU). Valtaosa kaikesta löydetystä aineistosta keskittyi kuitenkin radiojodihoitoa saaneen potilaan kotiuttamiseen tai radiojodin antamiseen avohoidossa. Focus group- haastattelu osoittautui jossain määrin puutteelliseksi aineistonkeruumenetelmäksi, joten osaston käytännöistä haettiin tietoa myös osaston toimintaohjeista.
Kirjallisuudesta ja viranomaisjulkaisuista löydettyjen ohjeistusten sekä focus group- haastattelulla ja osaston toimintaohjeista saadun osaston käytäntöjä kuvaavan aineiston välillä havaittiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Kirjallisuus ei juuri tuonut osaston toimintaan uutta, hyödynnettävää tietoa, joskin osaston toimintavalmiutta säteilytoimintaan liittyvissä erityistilanteissa voisi parantaa kirjallisuuden perusteella. Tutkimuksen pääasiallisena tuloksena voidaan kuitenkin pitää sitä, että kansallisia, yhtenäisiä hyviä käytäntöjä tai suosituksia koskien henkilökunnan säteilyturvallisuuskäytäntöjä radiojodi- ja lutetiumoktreotaattihoitoa sairaalassa saavien potilaiden hoidossa ei juuri ole olemassa. IAEA on kuitenkin julkaissut kansainvälisen, kattavan ohjeistuksen radiojodipotilaan hoidosta, jota jokainen maa tai radiojodihoitoa antava laitos voi käyttää ohjenuorana omia käytäntöjään luodessaan.