Digitaalisten osaamismerkkien strateginen näkyvyys sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada lisätietoa digitaalisten osaamismerkkien näkyvyystekijöistä sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuksessa pyrittiin hakemaan vastauksia digitaalisten osaamismerkkien strategisista näkyvyystekijöistä, tunnettavuudesta ja markkinoinnin mahdollisuuksista, sekä esihenkilöiden suhtautumisesta digitaalisiin osaamismerkkeihin sosiaali- ja terveysalalla.

Opinnäytetyössä toteutettiin yksi teemahaastattelu käyttämällä Microsoft Teams verkkokokousohjelmistoa HUS-Yhtymän yksiköstä xx löytyneen vapaaehtoisen esihenkilön kanssa. Tutkimuslupahakemuksessa haastateltavien esihenkilöiden määräksi oli ilmoitettu 14 esihenkilöä, kun potentiaalisia haastateltavia oli 68. Kaikki kontaktit mahdollisiin haastateltaviin toteutettiin sähköpostin välityksellä yksikön erikoissuunnittelijan lähettämänä kolmena eri ajankohtana, ylihoitajille, osastonhoitajille ja apulaisosastonhoitajille.

Opinnäytetyössä tutkitaan digitaalisten osaamismerkkien tietoperustaa, strategisen johtamisen vastuuta sosiaali- ja terveysalalla pohtimalla erilaisia toimintaympäristöjä ja niiden vaikutusta osaamismerkkien suunnittelu- ja kehitystyössä. Näiden lisäksi strategiaosuudessa käsitellään tulevaisuustyöskentelyä eteen ja takaisinpäin menetelmillä, sekä niiden vaikutuksesta innovointityöskentelyyn. Sen lisäksi teoriaosuudessa pohditaan tunnettavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuin myös digitaalisten osaamismerkkien mahdollisuuksia urasuunnittelussa ja osaamisen tunnustamisessa.

Teemahaastattelun tutkimustuloksista, voidaan nähdä digitaalisilla osaamismerkeillä olevan joitakin mahdollisuuksia parantaa sosiaali- ja terveysalalla yksilöllistä ja yhteisöllistä osaamista ja tuottavuutta, vaikka saatuja tuloksia ei voi yleistää koko sosiaali- ja terveysalalle. Teemahaastattelun tutkimustuloksista nousi esiin myös mahdollisia haasteita, kuten digitaalisten osaamismerkkien virallinen asema tai mikäli ei tehdä oikeanlaista lanseerausta organisaatiopohjaiset osaamismerkit eivät ehkä tavoittaisi tällöin kaikkia työntekijöitä.

Teemahaastattelussa tuli esiin myös se, että organisaatiopohjaiset digitaliset osaamismerkit, voivat tarvita paljon työtä, jotta ne hyväksyttäisiin nykyisten käytänteiden ja järjestelmien rinnalle. Näiden lisäksi digitaalisten osaamismerkkien puutteellinen tuki ja koulutus voi vaikuttaa osaamismerkkien kehitykseen negatiivisesti vähentämällä niiden yksilöllistä ja yhteisöllistä merkitystä.

Digitaalisten osaamismerkkien ulkoinen ja sisäinen markkinointiarvo voi olla riippuvainen onnistuneesta lanseerauksesta. Tämän opinnäytetyön tutkimustuloksia ei voida yleistää sosiaali- ja terveysalalle, jossa haastattelujen määrä oli vähäinen. Tutkimus oli rajattu tiettyyn aikaan ja paikkaan, jonka vuoksi tarvitaan lisää tutkimusta digitaalisten osaamismerkkien vaikutuksista sosiaali- ja terveysalalle.