Terveydenhoitajien kokemuksia leikki-ikäiseen lapseen kohdistuvan väkivallan tunnistamisesta ja puheeksiotosta
Määttä, Miina-Maija; Niemelä, Anne (2015)
2015
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122239001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023122239001
Tiivistelmä
Valitsimme leikki-ikäiseen kohdistuneen väkivallan aiheeksemme, sillä Suomessa lapsiin kohdistunut väkivalta on valitettavan yleistä. Lapsi on erittäin haavoittuvainen, jos väkivallan tekijä on oma perheenjäsen, esimerkiksi isä tai äiti. (Iivonen 2006, viitattu 20.5.2013.) Vuonna 2008 on tehty lapsiuhritutkimus Poliisiammattikorkeakoulun, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyön toimesta. Tehdyn tutkimusten mukaan lapsiin kohdistunut väkivalta kotioloissa sekä sen ulkopuolella on vähentynyt radikaalisti vuodesta 1980. Yksi selvästi kehittynein osa-alue on kuritusväkivallan vähentyminen. Tähän mahdollisesti vaikuttavat vuonna 1984 voimaan astunut laki fyysisen kurittamisen kieltämisestä, aiemmista tutkimuksista käydyt keskustelut, kampanjat ja neuvoloiden pitkäjänteinen valistustyö. (Kostiainen R. 2014. Viitattu 4.5.2015.)
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla terveydenhoitajien kokemuksia leikki-ikäiseen lapseen kohdistuvasta väkivallasta, sen tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Tavoitteenamme oli tuottaa asiantuntijoiden kuvaamaa kokemuksellista tietoa vakavaan ja vaikeaan lapseen kohdistuvaan väkivaltaan liittyen. Tavoitteenamme oli myös tämän tutkimuksen avulla kartoittaa koulutuksen tarvetta aiheesta ja kehittää omaa ammattitaitoamme kyseisestä asiasta tulevina terveydenhoitajina. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Oulun kaupungin ja Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.
Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus. Haastattelimme tutkimukseemme kahta lastenneuvolan terveydenhoitajaa Oulun lähialueelta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita. Käytimme saamamme aineiston purkuun sisällönanalyysiä, jonka pohjalta saimme kolme pääluokkaa väkivallan tunnistamiseen, puheeksiottoon ja koulutukseen liittyen. Tutkimustamme voivat hyödyntää kaikki lasten parissa työskentelevät ammattiryhmät sekä terveydenhoitotyön opiskelijat.
Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että terveydenhoitajien kokemukset leikki-ikäiseen kohdistuneesta väkivallan tunnistamisesta olivat vähäisiä ja tuloksissa tuli ilmi useita väkivallan tunnistamista vaikeuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan kokemukset leikki-ikäiseen kohdistuneen väkivallan puheeksiotosta koettiin haasteelliseksi. Tulosten mukaan puheeksiotossa korostui ennalta ehkäisevä kasvatusohjaus. Koulutus oli väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon vähäistä ja huolta herättävien tapahtumien aukaisuun toivottiin jonkinlaisia toimintatapoja ja koulutusta.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla terveydenhoitajien kokemuksia leikki-ikäiseen lapseen kohdistuvasta väkivallasta, sen tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Tavoitteenamme oli tuottaa asiantuntijoiden kuvaamaa kokemuksellista tietoa vakavaan ja vaikeaan lapseen kohdistuvaan väkivaltaan liittyen. Tavoitteenamme oli myös tämän tutkimuksen avulla kartoittaa koulutuksen tarvetta aiheesta ja kehittää omaa ammattitaitoamme kyseisestä asiasta tulevina terveydenhoitajina. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Oulun kaupungin ja Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.
Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus. Haastattelimme tutkimukseemme kahta lastenneuvolan terveydenhoitajaa Oulun lähialueelta. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita. Käytimme saamamme aineiston purkuun sisällönanalyysiä, jonka pohjalta saimme kolme pääluokkaa väkivallan tunnistamiseen, puheeksiottoon ja koulutukseen liittyen. Tutkimustamme voivat hyödyntää kaikki lasten parissa työskentelevät ammattiryhmät sekä terveydenhoitotyön opiskelijat.
Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että terveydenhoitajien kokemukset leikki-ikäiseen kohdistuneesta väkivallan tunnistamisesta olivat vähäisiä ja tuloksissa tuli ilmi useita väkivallan tunnistamista vaikeuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan kokemukset leikki-ikäiseen kohdistuneen väkivallan puheeksiotosta koettiin haasteelliseksi. Tulosten mukaan puheeksiotossa korostui ennalta ehkäisevä kasvatusohjaus. Koulutus oli väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon vähäistä ja huolta herättävien tapahtumien aukaisuun toivottiin jonkinlaisia toimintatapoja ja koulutusta.