Ohjaajien kokemuksia jälkihuollossa olevien nuorten ohjaamisesta sosiaalisen kuntoutuksen keinoin

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee jälkihuoltonuorten sosiaalisesti kuntouttavaa ohjaamista Oulun kaupungin asumisen ohjauspalvelut –yksikössä. Uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) myötä sosiaalinen kuntoutus kohotetaan itsenäiseksi kuntoutuksen muodoksi. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteet ovat konkreettisia, esimerkiksi arjen taitojen oppimista, opiskeluun ja työelämään liittyvien taitojen hallintaa ja kykenemistä ryhmissä toimimiseen. Sosiaalisen kuntoutuksen sisältö muotoutuu yksilöllisesti nuoren tarpeista lähtien. Asumisen palvelut-yksikössä jokaiselle nuorelle laaditaan kuntoutumissuunnitelma ja yksi tärkeä tavoite on nuoren kyky itsenäiseen asumiseen. Jälkihuollon itsenäistyviä nuoria on ohjattu Oulun kaupungin asumisen palvelut- yksikön ohjaukseen keväästä 2015 alkaen. Tutkimuksentarkoitus on kuvailla ohjaajien kokemuksia jälkihuoltonuorten ohjaamisesta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia kokemuksia ohjaajilla on jälkihuoltonuorten ohjaamisesta sosiaalisen kuntoutuksen keinoin? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee jälkihuoltoa ja sosiaalista kuntoutusta ja rakentuu tutkimuskirjallisuuden, lastensuojelun jälkihuoltoa ja sosiaalista kuntouttamista käsittelevästä kirjallisuudesta ja itse tutkimuksesta. Tutkimukseni on laadullinen haastattelututkimus ja sen aineisto on koottu teemahaastatteluilla. Tutkimuksen teemoina ovat vuorovaikutussuhteen luominen, tavoitteiden asettaminen, ohjaamisen keinot ja ohjauksen päättäminen. Vuorovaikutussuhteen luomisessa tärkeimmiksi asioiksi nousivat luottamus ja palvelun vapaaehtoisuus. Palvelu miellettiin tehokkaaksi tavaksi tukea jälkihuollon nuoria itsenäistymisprosessissa. Tavoitteiden asettamisen vaiheessa korostui yhteistyö nuoren kanssa. Ohjaamisen keinoihin liittyvissä kysymyksissä korostui keskustelu ja rinnalla kulkeminen. Ohjaussuhteen päättyminen muistutti ohjaajien kokemusten mukaan ohjaussuhteen aloitusvaihetta palavereineen. Silloin käydään läpi tehdyt tukitoimet ja arvioidaan niiden vaikutukset. Uusina teemoina analyysivaiheessa esiin nousivat ohjaajan rooli, palvelun tuloksellisuus, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, mistä oli sekä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia sekä tulevaisuuden haasteet palvelulle.

The aim of this study was to describe experiences of social counselors who support young aftercare people by using social rehab method. The counselors are working in social services of the city of Oulu in a unit that provides counseling and support to people who need social rehabilitation. In 2015 a new Social wellfare Act was passed and social rehabilitation became as an independent method among other rehabilitation methods. The aims of social rehabilitation are very concrete, for example supporting people in life management, empowering them to be able to study or to work and strengthening their social functional capacity and social interaction. Every young aftercare client will get an individual rehabilitation plan if she needs social rehabilitation. The most important target with counselling and social rehab is to build up and maintain the young aftercare people´s ability to independent living. Since spring 2015 the counselors who took part to my research got young aftercare people in need of life-skills-training and support as clients. The method in this research is qualitative. The research question is “What kind of experiences do social counselors have of counselling aftercare youth by using methods of social rehabilitation?” The material was collected by indivual – and group theme interviews. The knowledge base is composed of research literature, literature of social services and social rehabilitation, literature of aftercare services in child protection and this research itself. The results indicate that the most important bases for interaction are trust and that receiving service doesn´t bound the client to anything. The service itself was considered as a very effective way to support aftercare youth in their independence process. Cooperative partnership was essential when clients and counselors were setting targets for client´s future life. The most meaningful parts of counselling itself were keeping up discussions and giving concrete support. Ending the counselling procedure goes the same way as beginning it. At that moment the counselors keep meetings and evaluate the work and the results of it. During the analysis of the material new themes appeared and extended the amount of results. As new themes I chose cooperative work with other social workers, challenges for the work in the future, counselor´s specific role as a vocational counselor and the purpose and value of counselling service.