Kokonaisproteiinimääritysmenetelmien vertailu poronluuekstraktin analysoinnissa
Leskinen, Vesa (2016)
2016
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402092731
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202402092731
Tiivistelmä
Työn tavoitteena on vertailla kokonaisproteiinimääritysmenetelmiä keskenään ja suositella niistä soveltuvinta BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:lle laadunvalvontamenetelmäksi.
Testattaviksi kokonaisproteiinimääritysmenetelmiksi valikoitui BCA-, Bradford-, Kjeldahl- ja UV-menetelmä. Näytteinä toimi BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:n luunkorvike ja luunkorvikkeen ainesosa poronluuekstrakti. Näytteistä tehtiin 6 toistoa paitsi Kjeldahl-menetelmällä 3 ja jokaisessa toistossa näytteistä tehtiin rinnakkaismääritykset. Näytteiden esikäsittelyt olivat samanlaiset BCA-, Bradford- ja UV-menetelmille, joten toistot suoritettiin samoista näytelaimennoksista.
Työn tulokseksi tuli suositella UV-menetelmää BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:lle laadunvalvontamenetelmäksi. UV-menetelmän etuna oli pienin suhteellinen keskihajontaprosentti, pienimmät kulut ja nopein suoritusaika. UV-menetelmä antoi korkeampia tuloksia kuin muut metodit, mutta ilman näytteiden todellisia pitoisuuksia menetelmien tarkkuuksia ei voi vertailla. BCA- ja Bradford-menetelmät soveltuisivat myös laadunvalvontamenetelmäksi, mutta niiden suorittaminen on hitaampaa värjäysreagenssin käytöstä johtuen. Värjäysreagenssi lisää yhden työvaiheen, joka lisää epävarmuutta ja tämä näkyy korkeampana suhteellisena keskihajontaprosenttina. Kjeldahl-menetelmän tuloksilla oli pieni suhteellinen keskihajontaprosentti, mutta pitkän analysointiajan takia menetelmää ei koettu soveltuvaksi. The goal of this thesis was to compare protein assay methods and recommend the most suitable one for BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy. They are going to take this thesis in consideration when they are choosing quality control method for proteins.
BCA, Bradford, Kjeldahl and UV methods were chosen for the comparison. BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy’s bone substitute and its component reindeer bone protein extract were taken as samples. There were 6 repeats in each method, except Kjeldahl which had 3, and the repeats were done in duplicate. The sample preparation was similar in BCA, Bradford and UV methods so one round of repeats were done from the same dilutions.
The result for this experiment was to recommend UV protein assay method for BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy as a quality control method. The main benefits in the UV method were the lowest relative standard deviation percent, the lowest expenses and the fastest analysis time compared to other methods. The UV methods results were higher than the other methods, but without known concentration of proteins in the samples you could not compare precisions of the methods. BCA and Bradford would also be suitable for quality control methods, but it takes longer to analyze them because of the usage of coloring reagents. The coloring reagents adds one more step to the methods, which can be seen in the higher relative standard deviation percent as it adds uncertainty to the method. Kjeldahl method gave low standard deviation results, but its long analysis time and expenses the method is not recommened for quality control method in this manner.
Testattaviksi kokonaisproteiinimääritysmenetelmiksi valikoitui BCA-, Bradford-, Kjeldahl- ja UV-menetelmä. Näytteinä toimi BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:n luunkorvike ja luunkorvikkeen ainesosa poronluuekstrakti. Näytteistä tehtiin 6 toistoa paitsi Kjeldahl-menetelmällä 3 ja jokaisessa toistossa näytteistä tehtiin rinnakkaismääritykset. Näytteiden esikäsittelyt olivat samanlaiset BCA-, Bradford- ja UV-menetelmille, joten toistot suoritettiin samoista näytelaimennoksista.
Työn tulokseksi tuli suositella UV-menetelmää BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy:lle laadunvalvontamenetelmäksi. UV-menetelmän etuna oli pienin suhteellinen keskihajontaprosentti, pienimmät kulut ja nopein suoritusaika. UV-menetelmä antoi korkeampia tuloksia kuin muut metodit, mutta ilman näytteiden todellisia pitoisuuksia menetelmien tarkkuuksia ei voi vertailla. BCA- ja Bradford-menetelmät soveltuisivat myös laadunvalvontamenetelmäksi, mutta niiden suorittaminen on hitaampaa värjäysreagenssin käytöstä johtuen. Värjäysreagenssi lisää yhden työvaiheen, joka lisää epävarmuutta ja tämä näkyy korkeampana suhteellisena keskihajontaprosenttina. Kjeldahl-menetelmän tuloksilla oli pieni suhteellinen keskihajontaprosentti, mutta pitkän analysointiajan takia menetelmää ei koettu soveltuvaksi.
BCA, Bradford, Kjeldahl and UV methods were chosen for the comparison. BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy’s bone substitute and its component reindeer bone protein extract were taken as samples. There were 6 repeats in each method, except Kjeldahl which had 3, and the repeats were done in duplicate. The sample preparation was similar in BCA, Bradford and UV methods so one round of repeats were done from the same dilutions.
The result for this experiment was to recommend UV protein assay method for BBS-Bioactive Bone Substitutes Oy as a quality control method. The main benefits in the UV method were the lowest relative standard deviation percent, the lowest expenses and the fastest analysis time compared to other methods. The UV methods results were higher than the other methods, but without known concentration of proteins in the samples you could not compare precisions of the methods. BCA and Bradford would also be suitable for quality control methods, but it takes longer to analyze them because of the usage of coloring reagents. The coloring reagents adds one more step to the methods, which can be seen in the higher relative standard deviation percent as it adds uncertainty to the method. Kjeldahl method gave low standard deviation results, but its long analysis time and expenses the method is not recommened for quality control method in this manner.