Opettajan työaikasuunnittelun yhteys työhyvinvointiin Turun ammattikorkeakoulussa

Abstract

Väestön ikärakenne, huoltosuhteen muutos sekä globalisaation ja tietotyön laajeneminen ovat nostaneet työhyvinvoinnin keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tutkimuskohteeksi. Työhyvinvointia tutkitaan erityisesti yhteiskunnallisilla tieteenaloilla ja sitä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tämä tutkimus on tehty sosiologian alalta ja näkökulmana on opettajan työn muutokset ammattikorkeakoulukontekstissa. Teoreettinen viitekehys muodostuu uuden työn filosofian ympärille, jossa tilan ja ajan käsitteet ovat muuttuneet.

Työaikasuunnittelun yhteyttä työhyvinvointiin on tarkasteltu Turun ammattikorkeakoulun opettajien vuoden 2011 työaikasuunnitelmien pohjalta. Aineisto muodostuu opettajille tammikuussa 2012 tehdyn kyselyn tuloksista. Tavoitteena oli selvittää työaikasuunnitelman sisällön ja yleisen työtyytyväisyyden yhteyttä. Erityisenä tarkastelun kohteena olivat työn ominaisuudet eli työn hallinta, työpaineet sekä työaikojen hallinta. Tulokset osoittavat, että työn hallinta on merkittävin työtyytyväisyyden selittäjä. Monipuolinen tehtäväkokonaisuus ja vapausasteet opettajan työssä kumoavat jopa työpaineiden vaikutuksen. Opettajat arvostavat työssä juuri niitä piirteitä, mitä uuden työkulttuurin mukainen työ tarjoaa.

Tulokset osoittavat myös, että nuorin ja vanhin ikäluokka ovat tyytyväisimpiä. Normityöaikaa (1600 h) tekevät ja 45–59-vuotiaat kokevat työpaineet kovimpana. Ikäjohtamisessa tulisikin kiinnittää huomiota aktiivisinta työuraansa tekeviin.