Jakeluverkon vikadiagnostiikka
Nyyssönen, Santeri (2018)
2018
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404227176
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404227176
Tiivistelmä
Jakeluverkon vianhallinnan oleellisia toimintoja ovat vikojen havaitseminen ja vikojen paikantaminen. Suomessa jakeluverkko on suojattu vikavirroilta releillä, jolloin vian havaitseminen on releen tehtävä. Releet seuraavat sähköverkon tilaa mittamuuntajien avulla ja toimivat, kun mitattava suure ylittää tai alittaa asetellun mittasuureen arvon. Vikaindikoinnin kannalta merkittävimmät viat ovat oikosulku sekä maasulku.
Säteittäin käytettävässä jakeluverkossa oikosulku on helppo havaita releellä, sillä vikavirrat ovat hyvin suuria ja vian luonne selkeä. Lisäksi oikosulun paikantaminen on maasulun paikantamista helpompaa, sillä oikosulun paikantaminen tapahtuu impedanssiin perustuvalla laskennalla ja mitattuja virtoja laskennallisiin arvoihin vertailemalla. Näin voidaan selvittää todennäköisimmät vikapaikat, jolloin korjaaminen nopeutuu.
Nollajohtimen puute sekä se, että verkon tähtipistettä ei ole maadoitettu, hankaloittavat maasulun tunnistamista ja paikantamista. Erityisesti suuren vikaimpedanssin kautta syntyvät maasulut sekä katkeilevat maasulut tuottavat ongelmia suojauksen toteuttamiselle.
Tässä opinnäytetyössä käydään läpi jakeluverkon vikojen havainnointia ja paikallistamista. Perinteisten keinojen on todettu suoriutuvan vikojen havainnoinnista heikosti pitkillä lähdöillä verkon muuttuessa kaapeli-avojohto-sekaverkoksi. Työssä selvitetään perinteisen vikadiagnostiikan teoreettinen tausta, sekä syyt, miksi perinteiset vian havainnointikeinot eivät välttämättä toimi maakaapelointiasteen kasvaessa. Lisäksi työssä tutustutaan uusiin vian havainnointikeinoihin.
Säteittäin käytettävässä jakeluverkossa oikosulku on helppo havaita releellä, sillä vikavirrat ovat hyvin suuria ja vian luonne selkeä. Lisäksi oikosulun paikantaminen on maasulun paikantamista helpompaa, sillä oikosulun paikantaminen tapahtuu impedanssiin perustuvalla laskennalla ja mitattuja virtoja laskennallisiin arvoihin vertailemalla. Näin voidaan selvittää todennäköisimmät vikapaikat, jolloin korjaaminen nopeutuu.
Nollajohtimen puute sekä se, että verkon tähtipistettä ei ole maadoitettu, hankaloittavat maasulun tunnistamista ja paikantamista. Erityisesti suuren vikaimpedanssin kautta syntyvät maasulut sekä katkeilevat maasulut tuottavat ongelmia suojauksen toteuttamiselle.
Tässä opinnäytetyössä käydään läpi jakeluverkon vikojen havainnointia ja paikallistamista. Perinteisten keinojen on todettu suoriutuvan vikojen havainnoinnista heikosti pitkillä lähdöillä verkon muuttuessa kaapeli-avojohto-sekaverkoksi. Työssä selvitetään perinteisen vikadiagnostiikan teoreettinen tausta, sekä syyt, miksi perinteiset vian havainnointikeinot eivät välttämättä toimi maakaapelointiasteen kasvaessa. Lisäksi työssä tutustutaan uusiin vian havainnointikeinoihin.