Deliriumin ehkäisy tehohoidossa : Kirjallisuuskatsaus omaisten osallistumiskeinoista

Abstract

Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli Oulun ammattikorkeakoulu. Sen toteutusajankohta oli syksyllä 2018. Opinnäytetyössä pyrittiin etsimään keinoja, joilla omaiset voivat osallistua tehohoitoympäristössä esiintyvän deliriumin ehkäisyyn ja hoitoon. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen integroivaa lähestymistapaa. Ilmiöstä luotiin laaja kuva yhtenäisen ja helppolukuisen tekstin muodossa, sekä saatiin uutta tietoa tutkittavasta ilmiöstä synteesin keinoin. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin ajantasaista kansainvälistä tutkimustietoa, joka oli Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston kautta vapaasti saatavilla.

Opinnäytetyössä käsiteltiin tutkimustietoa teho-osastoilla esiintyvän deliriumin ei-lääkkeellisistä ehkäisy- ja hoitomenetelmistä. Tarkoituksena oli kuvailla ei-lääkinnällisiä keinoja, joiden avulla voidaan estää deliriumiin puhkeaminen ja hoitaa siihen jo vaipuneita potilaita. Pääpaino pidettiin sellaisissa keinoissa, jotka voivat olla sovellettavissa potilaiden omaisten toimesta hyvin kevyellä perehdytyksellä. Tutkimustulokset ovat hyödyntämiskelpoisia kehitettäessä omaisille ohjeistuksia teho-osastoille. Aihetta käsiteltiin täysi-ikäisten ja sitä vanhempien potilaiden näkökulmasta.

Tehohoitoympäristössä esiintyvä delirium on tajunnan tilan häiriö. Sille tyypillisiä piirteitä ovat tarkkaavaisuuden puute, sumentunut tajunnantila, hämmentyneisyys ja aaltomainen oireilu, sekä äkillinen puhkeaminen. Se on hyvin yleinen tila tehohoidossa olevilla potilailla, sillä noin 60-80 % hengityskonehoidossa olevista ja 20-50 % muista potilaista kokee sen tehohoidon aikana. Deliriumista kärsivät potilaat ovat riskiryhmässä mm. pitkittyneeseen teho-osastojaksoon ja hengityskonehoitoon. Myös kognitiivisien haittavaikutuksien läsnäolo on osoitettu 3 kk ja 12 kk sairaalasta pääsyn jälkeen. Tästä johtuen vähentämällä deliriumin esiintyvyyttä ja kestoa, voidaan alentaa tehohoitotyön kustannuksia ja parantaa laatua.

Keskeisimmissä tuloksissa ilmeni, että omaisten rooli on tärkeä deliriumin ehkäisyssä ja tehohoi-dossa, mutta erinäisiä keinoja osallistumiselle on melko suppeasti. Kuitenkin ilmeisesti jo pelkällä läsnäololla on todettu olevan deliriumia ehkäisevä vaikutus. Tutkimustieto jo olemassa olevien keinojen vaikuttavuudesta oli pääosin vähäistä ja lisää tutkimustietoa vaativaa. Aikaisen mobilisaation toimivuudesta deliriumin ehkäisyssä on jo näyttöä ja siinä voi olla seuraava suunta myös omaisien osallistamiselle.

The partner of the bachelor’s thesis was Oulu University of Applied Sciences. Its execution period was fall semester 2018. The target of the thesis was to find methods for family participation in delirium prevention and treatment on intensive care units. The research was carried out as literature review using the integrative review approach method.

A wide picture of the phenomenon was created by writing an uniform and easy to read text and new knowledge about the topic was created by synthesis. Data sources for the literature review were up-to-date research papers and articles, which were freely available using the resources of the library of the Oulu University of Applied Sciences.

The bachelor’s thesis deals with evidence-based information on non-medical treatment and prevention of delirium in intensive care units. The purpose was to describe non-medical methods which can be used to prevent the appearance delirium and treat those who have fallen into it. The main emphasis was kept on methods, which could be utilized by the loved ones of the patients with relatively little introduction. The results of the research are exploitable when developing instructions and directions for close relatives on intensive care units. The topic was considered with patients of age and older.

Delirium which occurs on intensive care units is a disturbance of consciousness. It is characterized by acute onset and fluctuating course of inattention accompanied by either a change in cognition or a perceptual disturbance, so that a patient’s ability to receive process store, and recall information is impaired. It is very common with patients admitted to intensive care; 60-80 % of patients receiving mechanical ventilation and 20-50 % of other patients experience it during their intensive care period. Delirium is a risk factor for prolonged intensive care period and mechanical ventilation. Positive delirium screening in critically ill adults is strongly associated with cognitive impairment at 3 and 12 months after discharge from intensive care unit. Because of this, by reducing the incidence and length of delirium, the costs of intensive care can be lowered and the quality improved.

The core results were that the role of family members is important in the prevention of delirium, but the methods for participation are rather limited. However even the presence of relatives seems to have a preventing effect on delirium. Evidence on the effect of existing methods is mainly limited and needs more research. There is evidence supporting the use of early mobilization for preventing delirium and it can be the next direction for family involvement.