Traumapotilaiden deliriumin ehkäisy ja hoito : narratiivinen kirjallisuuskatsaus
Laaksonen, Ulla (2024)
Laaksonen, Ulla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214180
Tiivistelmä
Delirium on nopeasti kehittyvä tajunnan tason ja kognition häiriö, joka voi kestää lyhyestä ajasta jopa kuukausiin. Deliriumia esiintyy erityisesti iäkkäillä traumapotilailla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan mahdollisuuksia ja keinoja deliriumin varhaiseen tunnistamiseen ja ehkäisyyn sekä erilaisten hoitokeinojen käyttöön. Tavoitteena on lisätä hoitohenkilöstön tietoutta deliriumin ehkäisemisestä ja hoidosta.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineiston keräämisessä käytettiin hyväksi Cinahl, PubMed ja Medic tietokantoja sekä manuaalihakua. Katsaukseen valittiin tiedonhaun perusteella kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällön analyysiä.
Kirjallisuuskatsauksen keskeisinä tuloksina nousivat esiin deliriumin riskitekijöiden sekä oireiden tunnistamisen tärkeys, perushoidon suunnitelmallisuus, hoitotyön lääkkeelliset ja lääkkeettömät keinot sekä tiedonkulun ja kirjaamisen merkitys.
Johtopäätöksenä havaittiin, että koulutuksen ja tiedon lisäämisellä sekä oikeanlaisilla hoitotoimilla voidaan tehostaa deliriumin kokonaisvaltaista hoitoa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää suunniteltaessa deliriumpotilaiden hoidon toteuttamista sekä siihen liittyviä koulutustarpeita.
Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineiston keräämisessä käytettiin hyväksi Cinahl, PubMed ja Medic tietokantoja sekä manuaalihakua. Katsaukseen valittiin tiedonhaun perusteella kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällön analyysiä.
Kirjallisuuskatsauksen keskeisinä tuloksina nousivat esiin deliriumin riskitekijöiden sekä oireiden tunnistamisen tärkeys, perushoidon suunnitelmallisuus, hoitotyön lääkkeelliset ja lääkkeettömät keinot sekä tiedonkulun ja kirjaamisen merkitys.
Johtopäätöksenä havaittiin, että koulutuksen ja tiedon lisäämisellä sekä oikeanlaisilla hoitotoimilla voidaan tehostaa deliriumin kokonaisvaltaista hoitoa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää suunniteltaessa deliriumpotilaiden hoidon toteuttamista sekä siihen liittyviä koulutustarpeita.