Ferritiini raudanpuutteen diagnostiikassa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Ferritiini on proteiinirakenne, johon elimistö varastoi rautaa. Sen pitoisuuden mittaamista voidaan hyödyntää raudanpuutteen ja raudankertymisen diagnostiikassa. On kuitenkin haastavaa asettaa absoluuttista ferritiiniraja-arvoa, joka osoittaisi raudanpuutteen.

Rauta on tärkeä ravintoaine, sillä elimistön hapen kuljetus perustuu hemoglobiinin hemirakenteeseen, jossa rauta on merkittävässä osassa. Lisäksi elimistö tarvitsee rautaa myös moniin aineenvaihdunnan prosesseihin. Hemoglobiini on punasolujen merkittävin proteiini ja siinä oleva rauta kierrätetään hyvin tehokkaasti punasolujen tullessa elinkaarensa päähän. Rautaa poistuu elimistöstä kuitenkin jonkin verran esimerkiksi kuolleen ihosolukon mukana ja tätä määrää ei voida säädellä. Raudan määrää elimistössä voidaankin lähinnä säädellä sen imeytymismääriä muuttamalla.

Raudanpuute tarkoittaa koko elimistön rautamäärän vähenemistä. Se voi johtua raudan liian vähäisestä saannista tai liiallisesta menettämisestä. Ennen kuin raudanpuute on ehtinyt vaikuttaa punasolujen tuotantoon, puhutaan piilevästä raudanpuutteesta. Siinä varastorauta on vähentynyt ja veren ferritiinipitoisuus laskenut. Kun raudanpuute kestää riittävän kauan, se alkaa vaikuttaa punasolutuotantoon, jolloin punasolujen koko pienenee ja niiden hemoglobiinimäärä vähenee.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksenä oli: Millainen ferritiinitaso kertoo raudanpuutteesta? Tutkimuskysymykseen haettiin vastausta hakemalla tietoa kolmesta kansainvälisestä tietokannasta. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä artikkelia, joissa tutkittiin ferritiinin ja raudanpuutteen välistä suhdetta eri tavoin. Näissä artikkeleissa oli käytettyjä aikaisemmin kerättyjä aineistoja erilaisten koeryhmien rauta-arvoista. Suurimmassa osassa koeryhmissä oli keskitytty terveisiin nuoriin naisiin, mutta yhdessä oli dataa myös lapsilta ja toisessa myös miehiltä. Kahdessa artikkelissa tulokseksi saatiin, että nuorten naisten punasolutuotanto alkaa heikentyä, kun ferritiiniarvo oli n. 25 µg/g. Kolmannen artikkelin tulosten mukaan nuorten naisten punasoluparametrit eivät enää parantuneet, kun ferritiinitaso nousi 25–40 µg/l:n lähtötasolta vähintään 5 µg/l. Neljännen artikkelin tulosten mukaan raudan imeytyminen alkaa nuorilla naisilla lisääntyä, kun ferritiinitaso laskee alle 50 µg/l