Koristeellisuuden katoaminen arkkitehtuurissa : rakennusten julkisivujen pelkistyminen

Abstract

1900-luvun vaihteessa arkkitehtuurissa tapahtui jyrkkä muutos julkisivusuunnittelussa. Modernismin aikakausi alkoi ja riisui rakennukset koristeista pelkistäen ne puhtaiksi, jopa steriileiksi. Edellisissä tyylisuuntauksissa nähty julkisivujen ornamentiikka katosi miltei täysin tehden rakennuksista laatikkomaisia sekä kylmän näköisiä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia koristeellisuuden katoamista arkkitehtuurissa käyttäen esimerkkeinä Otto Wagnerin, Adolf Loosin ja Ludwig Mies van der Rohen rakennuksia. Aihe keskittyy rakennusten julkisivuihin ja siihen, kuinka ne ovat ajan myötä pelkistyneet ja dekoraatiot kadonneet. Tutkimuksen tavoitteena oli kuva-analyysin avulla osoittaa ornamentiikan katoaminen.

Opinnäytetyön tutkimusosuus tehtiin kirjallisuustutkimuksena sekä havainnoivana ja vertailevana tutkimuksena. Työssä kerättiin tietoa arkkitehtuurin tyyleistä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sekä arkkitehdeistä ja heidän suunnittelemistaan rakennuksista, joita tutkittiin kuva-analyysin avulla. Kuva-analyysien avulla vertailtiin rakennusten julkisivuja ja tehtiin huomioita niistä. Lähdemateriaali koostuu rakennusten historiasta, arkkitehtien aatteista sekä tyylisuuntausten ja modernin aikakauden piirteistä ja historiasta.

Analyysien avulla huomattiin koristeiden puuttumisen tuovan rakennuksen julkisivuun rauhallisuutta, selkeyttä ja puhtautta. Rakennukset, joiden julkisivuissa on koristeita, näyttävät hyvin juhlallisilta ja mielenkiintoisilta. Ornamentiikka voi myös näyttää sotkuiselta, jopa kaoottiselta. Koristeiden puuttuminen kuitenkin tuo usein rakennuksille laimean ja kylmän ulkonäön.