”Omasta työkyvystä huolehtiminen on osa ammattitaitoa” : Työyksikkökohtaisen terveyden edistämisen suunnitelman kehittäminen Sytyttäjä-työpajamallin avulla Oulun yliopistollisessa sairaalassa

Abstract

Työssä jaksamisesta ja työstä palautumisesta puhuttaessa Suomessa on tavattu lähestyä asiaa korostamalla elintapojen vaikutuksia sairastumisriskeihin. Jokaisessa työssä on omat erityiset kuormittavuustekijänsä, jotka altistavat työntekijöitä tietyntyyppisille terveysuhille ja sairauksille. Onnistunut terveyden edistäminen työpaikoilla edellyttää kaikkien työpaikan toimijoiden yhteistyötä. Yhteiskehittämisenä laadittu työpaikkakohtainen terveyden edistämisen suunnitelma huomioi erilaisiin työnkuviin liittyvät kuormitustekijät ja työstä palautumisen. Tämä opinnäytetyö on osa Työterveyslaitoksen johtamaa ja vuosina 2016-2019 toteuttamaa Promo@Work -hanketta, jonka puitteissa on julkaistu näyttöön perustuvat suositukset terveyden edistämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Toisena yhteistyökumppanina opinnäytetyössä oli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Sytyttäjä-työpaja on työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseen kehitetty toiminnallinen työpajamalli, jonka avulla työyhteisössä voidaan yhdessä pohtia työhyvinvoinnin kulmakiviä. Työpaja auttaa tekemään yhteisvoimin näkyväksi työhyvinvointiin liittyviä asioita, jotka ovat jo hyvin ja jotka kaipaavat kehittämistä. Tässä opinnäytetyössä kuvataan Oulun yliopistollisen sairaalan erään klinikan työntekijöiden esiin nostamia terveyden edistämisen painopistealueita. Nämä ovat heidän kokemuksiaan siitä, mikä työssä kuormittaa, mistä työssäjaksaminen koostuu ja mitä riittävään työstä palautumiseen tarvitaan juuri heidän kohdallaan. Lisäksi tarkoituksena on lisätä tietoa Sytyttäjätyöpajan soveltuvuudesta työyksikkökohtaisen terveyden edistämisen suunnitelman laatimisessa. Opinnäytetyön aineistona oli PPSHP:ssä toteutetun Sytyttäjä-työpajan äänitallenteet sekä kirjalliset tuotokset, joihin sovellettiin sisällönanalyysia. Analyysissä havaittiin, että työpajassa käydyt keskustelut ja lopussa esiin nostetut terveyden painopistealueet eivät täysin vastanneet toisiaan. Lisäksi havaittiin, että siirtyminen hoitotyöstä yhteiskehittämisen pariin kesken työpäivän ei aina ole saumatonta, sillä yhteiskehittämistyö eroaa merkittävästi hoitotyön arjesta. Sytyttäjä-työpajamallia voidaan soveltaa terveyden edistämisprojekteissa terveydenhoitajan työssä sekä erilaisilla työpaikoilla erityisesti silloin, kun yhteiskehittämistä halutaan käyttää työmenetelmänä. Koska yhteiskehittämisen juurruttaminen työyhteisöön vie aikaa, työntekijöille tulisikin antaa mahdollisuus harjoitella uusia toimintatapoja yhdessä ennen kuin ne muodostuvat pysyviksi käytännöiksi työpaikkojen sisällä. Opinnäytetyömme tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskehittämistä kartoittavissa projekteissa. Erityisesti opinnäytetyötämme voidaan hyödyntää kuitenkin silloin, jos Sytyttäjä-työpaja toteutetaan muilla työpaikoilla ja ryhmätyöskentelyä halutaan tarkastella syvemmin erityisesti video- tai äänitallenteita käyttäen.

Workplace well-being and recovery in Finland has traditionally focused on how way of life effects risk of illness. Every job has its own workload-affecting factors which expose the workers to certain health risks and illnesses. Successful health promotion at workplaces requires the co-operation of all parties concerned. A workplace-specific health promotion plan considers different job descriptions and their effect on recovery. This thesis is a part of Promo@Work, Finnish Institute of Occupational Health’s initiative which published evidence-based health promotion guidelines for Finnish workplaces. Oulu University Hospital was also a partner in the thesis. Sytyttäjä is a functional workshop developed for promotion of well-being at work and increasing work capability. With joint effort the workshop helps bring light to issues in workplace well-being. This thesis describes health promotion emphases as brought forth by workers in a certain clinic in Oulu University Hospital. These are their individual experiences about factors that affect their workload, what are the foundations of coping at work and what is required to recover from their work. Additionally, the aim is to increase knowledge about the suitability of Sytyttäjä when creating a workplace-specific health promotion plan. Material for this thesis consisted of audio recordings and other material created in the Sytyttäjäworkshop at Oulu University Hospital. Content analysis was used to analyse the material. This analysis showed that the conversations that took place in the workshop and the health promotion emphases were not entirely consistent. Furthermore, it was apparent that the transition from nursing to co-creation during the same workday is not seamless, as co-creation differs substantially from the ordinary workday for a nurse. Sytyttäjä can be adjusted to a variety of health promotion projects especially when co-creation is the chosen work method. Instilling the idea of co-creation to a work community takes time and is challenging. For this reason, it would be good to recognize that health promotion projects employing co-creation can progress slower and workers should be given the opportunity to practice new courses of action together before they become permanent practices. The ideal of co-creation should be instilled to a work community in such a manner that the workers of their own accord are willing participants in the co-creation of their workplace and well-being at work. This could be done by letting the workers notice that their effort in co-creation has a positive effect in the work community. The results of this thesis can be utilized in projects detailing co-creation. Specifically, this thesis can be utilized when Sytyttäjä-workshop is implemented in other workplaces and group work is analysed in detail using audio or video recordings.