Esihenkilötyön vaikutus työhyvinvointiin
Kantoluoto, Iida; Tihilä, Touko (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320335
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060320335
Tiivistelmä
Opinnäytetyö sai alkunsa rakennusalan yrityksen huomatessa tarpeen parantaa työhyvinvointia johtamisen avulla. Yritys tiedosti johtamisen tärkeyden työhyvinvoinnin edistämisessä ja havaitsi puutteita johtamisen eri osa-alueilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia rakennusalan yrityksen johtamiskäytänteiden nykytilaa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Johtamiskäytänteitä tutkittiin selvittämällä työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia esihenkilötyön vaikutuksesta heidän työhyvinvointiinsa. Kohderyhmänä olivat sekä henkilöstö että esihenkilöt. Tavoitteena opinnäytetyössä oli antaa kehittämisideoita, joilla parannettaisiin esihenkilötyötä enemmän työhyvinvointia tukevaksi.
Teoreettinen viitekehys koostui kahdesta pääluvusta: työhyvinvointi ja esihenkilötyö. Työhyvinvoinnin luvussa käytiin läpi oleellisia käsitteitä, kuten työkyky, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Esihenkilötyön luvussa kerrottiin esihenkilöiden tehtävät ja vastuut, rooli työhyvinvoinnissa ja esihenkilön osaamisen kehittäminen. Opinnäytetyössä käytetään määrällistä tutkimusmenetelmää. Määrälliseen tutkimukseen käytettiin kyselytutkimusta.
Kyselyllä saatiin selville rakennusalan yrityksen esihenkilötyön ja työhyvinvoinnin nykytila. Tuloksissa nousivat esiin teemat, kuten ilmapiiri, stressi, päätöksentekoon osallistuminen, palautteen antaminen ja saaminen, esihenkilöiden kouluttaminen sekä viestintä. Erityisesti näillä osa-alueilla havaittiin puutteita. Analysoinnin jälkeen esitettiin konkreettisia kehitysideoita, joilla esihenkilötyö tukisi entisestä paremmin työhyvinvointia. Kehitysideoiksi ehdotettiin muun muassa työhyvinvointipäiviä, erilaisia koulutuksia, viestinnän parantaminen ja palautteenannon tehostaminen.
Teoreettinen viitekehys koostui kahdesta pääluvusta: työhyvinvointi ja esihenkilötyö. Työhyvinvoinnin luvussa käytiin läpi oleellisia käsitteitä, kuten työkyky, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Esihenkilötyön luvussa kerrottiin esihenkilöiden tehtävät ja vastuut, rooli työhyvinvoinnissa ja esihenkilön osaamisen kehittäminen. Opinnäytetyössä käytetään määrällistä tutkimusmenetelmää. Määrälliseen tutkimukseen käytettiin kyselytutkimusta.
Kyselyllä saatiin selville rakennusalan yrityksen esihenkilötyön ja työhyvinvoinnin nykytila. Tuloksissa nousivat esiin teemat, kuten ilmapiiri, stressi, päätöksentekoon osallistuminen, palautteen antaminen ja saaminen, esihenkilöiden kouluttaminen sekä viestintä. Erityisesti näillä osa-alueilla havaittiin puutteita. Analysoinnin jälkeen esitettiin konkreettisia kehitysideoita, joilla esihenkilötyö tukisi entisestä paremmin työhyvinvointia. Kehitysideoiksi ehdotettiin muun muassa työhyvinvointipäiviä, erilaisia koulutuksia, viestinnän parantaminen ja palautteenannon tehostaminen.