Turvallisuusselvitykset organisaatioiden riskienhallinnan keinona

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tuotettiin kuvaus siitä, miten henkilöturvallisuusselvityksiä voidaan käyttää organisaatioissa riskienhallinnan keinona. Turvallisuustilanteen muutokset 2020-luvulla ovat korostaneet tietojen suojaamisen tarvetta ja keväällä 2024 turvallisuusselvityslain piiriin on esitetty lisättävän tehtäviä, joissa saadaan salassa pidettävää tietoa kriittisestä infrastruktuurista. Työssä kuvattiin ajankohtaista käsitettä eli turvallisuusselvityksiä keinona, yhdisteltiin aiheesta saatavilla olevaa tutkimusaineistoa ja tuotettiin johtopäätöksiä siitä.

Työn tärkeimpänä teoreettisena viitekehyksenä toimi turvallisuusselvityslaki, selvityksiä tekevien toimivaltaisten viranomaisten eli Suojelupoliisin ja Puolustusvoimien pääesikunnan sivut sekä muu tietosuojaa koskeva lainsäädäntö Suomessa. Työ rajattiin koskemaan henkilöistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, ja ainestoa haettiin tietyin rajauksin.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että turvallisuusselvityksillä voidaan pienentää organisaatioissa riskin, esimerkiksi tietovuodon, todennäköisyyttä mutta ei niinkään seurausten vakavuutta. Turvallisuusselvitykset ovat prosessin toimiessa hyvä ja kattava keino selvittää henkilön nuhteettomuutta, luotettavuutta ja ulkomaansidonnaisuuksia, mutta niiden lisäksi on käytössä oltava muitakin riskienhallinta- ja rajoituskeinoja.

Turvallisuusselvitykset ovat tutkimusaineiston näkökulmasta vaillinaisesti tutkittu aihe, ja erityisesti määrällistä tutkimusta, tai tutkimustietoa prosessin todellisesta vaikuttavuudesta ei vielä juurikaan löydy.