Organisaation strateginen uudistumiskyky Kiannon viitekehyksen mukaan: miten tukea pienyrityksen uudistumiskykyä?
Lampinen, Pauliina (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061423374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061423374
Tiivistelmä
Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli löytää strategisia kehityskohteita, joita kehittämällä organisaation strategista uudistumiskykyä voidaan parantaa. Tutkimuksen toimeksiantaja oli yritys x, joka on toimitilavälitykseen keskittynyt mikroyritys.
Laadullisen tutkimuksen viitekehys koostui Aino Kiannon teoriaan yrityksen uudistumiskyvystä, työntekijöiden ja omistajan kokemustietoon sekä muutoskyvykkyydestä/ uudistumiskyvystä ja pienyrityksistä kertovaan kirjallisuuteen. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: mitkä tekijät vaikuttavat yrityksen uudistumiskyvykkyyteen? Millainen kehittämisen prosessi pitäisi olla, jotta se tukisi pienyrityksen uudistumiskykyä?
Kehittämistyön tarkoitus oli löytää keinoja, joilla pienyrityksen uudistumiskykyä voidaan kehittää. Kehittämistyötä tehtiin yhteiskehittämisen työpajassa, joka suunniteltiin teemahaastattelujen tulosten pohjalta. Kehityskohteina oli 15 teemaa kaikista Kiannon teorian kuudesta osa-alueesta: oppimismyönteisyys, tietämyksenhallinta, strateginen kyvykkyys, ajan hyödyntäminen, johtajuus ja vuorovaikutteisuus.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuotoilusta tutuksi tullutta tuplatimanttia, jonka avulla eroteltiin neljässä vaiheessa tutkimuksessa käytetyt tutkimus- ja kehittämismenetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin UUSIX©-kyselyä ja teemahaastatteluja, joiden analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Yhteiskehittämisen työpajaa käytettiin kehittämismenetelmänä.
Keskeiset tulokset osoittivat mikroyrityksen x erityislaatuisuuden perheyrityksenä ja sen vaikutuksen mm. päätöksentekoon sekä sen muutostarpeet. Eniten kehittämistä oli tiedonvälityksessä, työnjaossa ja ajan hallinnassa, joita kehitettiin yhteistoiminnan työpajassa. Kehittämistehtävä tuotti Tiekartta muutoskykyyn -julisteen sekä Organisaation muutoskyvykkyyden tarkistuslistan yrityksen omistajan käyttöön.
Tutkimus avarsi yleisesti kuvaa pienen yrityksen ongelmien erityispiirteistä. Perheyrityksillä on erityinen sosio-ekonominen ulottuvuutensa, johon vaikuttaa perheroolit, joten täydellistä muutoskyvyn teoriaa ei varmasti saada aikaan ilman intensiivistä empiiristä lisätutkimusta perheyrityksistä. Nykyisellään tutkimustietoa on vähän. Tutkimus kuitenkin antaa toimintaohjeita siitä, mitä pienissä yrityksissä pitäisi tehdä muutoskyvykkyyden eteen.
Laadullisen tutkimuksen viitekehys koostui Aino Kiannon teoriaan yrityksen uudistumiskyvystä, työntekijöiden ja omistajan kokemustietoon sekä muutoskyvykkyydestä/ uudistumiskyvystä ja pienyrityksistä kertovaan kirjallisuuteen. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: mitkä tekijät vaikuttavat yrityksen uudistumiskyvykkyyteen? Millainen kehittämisen prosessi pitäisi olla, jotta se tukisi pienyrityksen uudistumiskykyä?
Kehittämistyön tarkoitus oli löytää keinoja, joilla pienyrityksen uudistumiskykyä voidaan kehittää. Kehittämistyötä tehtiin yhteiskehittämisen työpajassa, joka suunniteltiin teemahaastattelujen tulosten pohjalta. Kehityskohteina oli 15 teemaa kaikista Kiannon teorian kuudesta osa-alueesta: oppimismyönteisyys, tietämyksenhallinta, strateginen kyvykkyys, ajan hyödyntäminen, johtajuus ja vuorovaikutteisuus.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuotoilusta tutuksi tullutta tuplatimanttia, jonka avulla eroteltiin neljässä vaiheessa tutkimuksessa käytetyt tutkimus- ja kehittämismenetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin UUSIX©-kyselyä ja teemahaastatteluja, joiden analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Yhteiskehittämisen työpajaa käytettiin kehittämismenetelmänä.
Keskeiset tulokset osoittivat mikroyrityksen x erityislaatuisuuden perheyrityksenä ja sen vaikutuksen mm. päätöksentekoon sekä sen muutostarpeet. Eniten kehittämistä oli tiedonvälityksessä, työnjaossa ja ajan hallinnassa, joita kehitettiin yhteistoiminnan työpajassa. Kehittämistehtävä tuotti Tiekartta muutoskykyyn -julisteen sekä Organisaation muutoskyvykkyyden tarkistuslistan yrityksen omistajan käyttöön.
Tutkimus avarsi yleisesti kuvaa pienen yrityksen ongelmien erityispiirteistä. Perheyrityksillä on erityinen sosio-ekonominen ulottuvuutensa, johon vaikuttaa perheroolit, joten täydellistä muutoskyvyn teoriaa ei varmasti saada aikaan ilman intensiivistä empiiristä lisätutkimusta perheyrityksistä. Nykyisellään tutkimustietoa on vähän. Tutkimus kuitenkin antaa toimintaohjeita siitä, mitä pienissä yrityksissä pitäisi tehdä muutoskyvykkyyden eteen.