Erilaiset oppijat urkutunnilla ja kanttorin työssä
Leinonen, Arja; Terho, Juljaana (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061823605
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024061823605
Tiivistelmä
Tämän parityönä toteutetun opinnäytetyön aiheen valintaan vaikutti tekijöiden kiinnostus erilaisia oppijoita kohtaan. Molemmilla on myös kokemusta heidän opettamisestaan ja on tuntunut, että tällaiselle tutkimukselle on tarvetta. Yhä useammin eteen voi tulla tilanne, että työssä kohtaa erilaisen oppijan. Olisi tärkeää, että heidät kohdattaisiin yksilöinä ja että heidän erityistarpeensa huomioitaisiin. Tavoitteena oli tutkia ja saada tietoa erilaisista opetusmenetelmistä ja kokemuksista erityisoppijoiden kanssa työskentelemisestä.
Opinnäytetyön tekijöistä Arja Leinonen opiskelee urkupedagogiikkaa ja Juljaana Terho kirkkomusiikkia. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kahta puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa Leinonen haastatteli urkuopettajia ja Terho kanttoreita. Aihe rajattiin urkupedagogin ja kanttoreiden työtehtävien näkökulmasta kehitysvammaisuuteen, näkövammaisuuteen, autismiin, Aspergerin oireyhtymään, ADHD:hen ja oppimisvaikeuksiin kuten esimerkiksi lukihäiriöön.
Haastatteluissa kävi ilmi, että haastateltavilla oli vain vähäinen kokemus erilaisten oppijoiden opettamisesta. Yleinen kokemus oli se, että opettajan ja ohjaajan olisi hyvä tietää, jos oppilaalla on jokin este oppimiselle. Tämän takia olisi tärkeää saada luottamus oppilaan ja opettajan/ohjaajan välille. Haastateltavat kertoivat, että monilla oppilailla saattoi olla oppimisvaikeuksia, mutta heillä ei ollut diagnooseja tai niistä ei kerrottu.
Arja on kehittänyt kehitysvammaisten urkupiirin, jota hän on pitänyt jo useita vuosia. Kokemukset siellä ovat olleet positiivisia ja kannustavia. Oppilaat ovat saaneet urkupiiristä paljon musiikillista voimaa ja ovat kokeneet, että hekin voivat oppia. Vastaavasti opettaja oppii heiltä avaraa suhtautumista siihen, että olemme kaikki samanarvoisia.
Kehitysehdotuksena nähtiin, että urkupedagogin ja kanttorin koulutuksessa puhuttaisiin enemmän erityisoppijoista, jotta osattaisiin suhtautua heihin oikealla tavalla ja saataisiin työkaluja heidän opettamiseensa. Musiikki kuuluu kaikille, myös erityisoppijoille.
Opinnäytetyön tekijöistä Arja Leinonen opiskelee urkupedagogiikkaa ja Juljaana Terho kirkkomusiikkia. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kahta puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa Leinonen haastatteli urkuopettajia ja Terho kanttoreita. Aihe rajattiin urkupedagogin ja kanttoreiden työtehtävien näkökulmasta kehitysvammaisuuteen, näkövammaisuuteen, autismiin, Aspergerin oireyhtymään, ADHD:hen ja oppimisvaikeuksiin kuten esimerkiksi lukihäiriöön.
Haastatteluissa kävi ilmi, että haastateltavilla oli vain vähäinen kokemus erilaisten oppijoiden opettamisesta. Yleinen kokemus oli se, että opettajan ja ohjaajan olisi hyvä tietää, jos oppilaalla on jokin este oppimiselle. Tämän takia olisi tärkeää saada luottamus oppilaan ja opettajan/ohjaajan välille. Haastateltavat kertoivat, että monilla oppilailla saattoi olla oppimisvaikeuksia, mutta heillä ei ollut diagnooseja tai niistä ei kerrottu.
Arja on kehittänyt kehitysvammaisten urkupiirin, jota hän on pitänyt jo useita vuosia. Kokemukset siellä ovat olleet positiivisia ja kannustavia. Oppilaat ovat saaneet urkupiiristä paljon musiikillista voimaa ja ovat kokeneet, että hekin voivat oppia. Vastaavasti opettaja oppii heiltä avaraa suhtautumista siihen, että olemme kaikki samanarvoisia.
Kehitysehdotuksena nähtiin, että urkupedagogin ja kanttorin koulutuksessa puhuttaisiin enemmän erityisoppijoista, jotta osattaisiin suhtautua heihin oikealla tavalla ja saataisiin työkaluja heidän opettamiseensa. Musiikki kuuluu kaikille, myös erityisoppijoille.