Laivan runkolohkojen valmistuksen mittatarkkuuden parantaminen
Haltsonen, Casper (2024)
Haltsonen, Casper
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025813
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä oli tavoitteena tutkia laivan runkotuotannon mittatarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä, niiden ongelmakohtia ja selvittää mahdollisia keinoja parantaa tuotannon mittatarkkuutta. Mittatarkkuudella opinnäytetyössä tarkoitetaan valmiiden kappaleiden mittojen täsmäämistä niiden suunniteltujen mittojen kanssa. Jos osien mitat ylittävät sallitut mitat, seurauksena on yhteensopivuusongelmia, jotka ovat kalliita ja aikaavieviä korjata.
Opinnäytetyössä perehdyttiin laivan runkotuotantoon vaihe vaiheelta selvittäen mittatarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työssä perehdyttiin aikaisempiin tutkimuksiin, työohjeisiin, alan kirjoihin ja materiaaliin aiheesta, sekä haastateltiin toimeksiantajayrityksen työntekijöitä heidän havainnoistaan.
Työn tuloksena havaittiin lämmön olevan merkittävin virhelähde runkotuotannossa, ensisijaisia merkittäviä virhelähteitä olivat hitsaus ja plasmaleikkaus, toissijaisena virhelähteenä oli rihtaaminen eli metallin oikaisu lämmöllä. Vähentämällä lämpösäteilyä voidaan vähentää mittatarkkuusvirheiden määrää tuotannossa merkittävästi. Työtä tehdessä havaittiin laserleikkauksen osavalmistuksessa ja hybridilaserhitsauksen olevan huomattavasti tarkempia ja vähemmän lämpösäteilyä tuottavia menetelmiä nykyisiin telakalla oleviin järjestelmiin verrattuna.
Opinnäytetyössä perehdyttiin laivan runkotuotantoon vaihe vaiheelta selvittäen mittatarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työssä perehdyttiin aikaisempiin tutkimuksiin, työohjeisiin, alan kirjoihin ja materiaaliin aiheesta, sekä haastateltiin toimeksiantajayrityksen työntekijöitä heidän havainnoistaan.
Työn tuloksena havaittiin lämmön olevan merkittävin virhelähde runkotuotannossa, ensisijaisia merkittäviä virhelähteitä olivat hitsaus ja plasmaleikkaus, toissijaisena virhelähteenä oli rihtaaminen eli metallin oikaisu lämmöllä. Vähentämällä lämpösäteilyä voidaan vähentää mittatarkkuusvirheiden määrää tuotannossa merkittävästi. Työtä tehdessä havaittiin laserleikkauksen osavalmistuksessa ja hybridilaserhitsauksen olevan huomattavasti tarkempia ja vähemmän lämpösäteilyä tuottavia menetelmiä nykyisiin telakalla oleviin järjestelmiin verrattuna.