Lastensuojelun lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevan nuoren vanhempien tukeminen

Abstract

Lastensuojelun sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen sijoittamista asumaan kodin ulkopuolelle. Lapsi voi asua lastensuojelulaitoksessa, ammatillisessa perhekodissa tai sijaisperheessä. Sijaishuollon tarkoituksena on tarjota turvallinen kasvuympäristö niille lapsille, jotka on julkisen vallan päätöksellä otettu pois omasta syntymäkodistaan. Kun lastensuojelussa puhutaan lastensuojelun lyhytaikaisesta laitoshoidosta, siitä käytetään kirjallisuudessa nimikettä vastaanottokoti. Vastaanottokodeissa järjestetään lasten ja nuorten sijaishuolto yleensä akuuteissa tilanteissa. Vastaanottokodeissa on tarkoituksena selvittää lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen sekä hänen perheensä elämäntilannetta, jotta voidaan arvioida, voiko lapsi palata tämän sijoituksen jälkeen kotiin vai lähdetäänkö hänelle etsimään pidempiaikaista sijaishuoltopaikkaa. Lastensuojelussa on tärkeää, että viranomaiset ja vanhemmat tekevät yhteistyötä lapsen edun saavuttamiseksi. Vanhemmilla on suuri merkitys, miten lapsi asettuu sijoitukseen ja sijaishuoltopaikkaan. Sijoituksen onnistumista tukee vanhemman hyväksyntä asialle, jotta lapsi voi hyödyntää sijaishuoltopaikan aikuissuhteita ja strukturoitua toimintaa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun lyhytaikaisilla nuorisoikäisten osastoilla asiakastyötä tekevät työntekijät määrittelevät, mitä on onnistunut vanhemmuuden tuki, miten työntekijät kokevat oman osaamisensa ja ammattitaitonsa riittävän vanhempien tukemiseen sekä miten he kehittäisivät vanhemmuuden tuen prosessia omassa työssään. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kehitysehdotuksia työntekijöiltä, miten vanhempien tukemisesta saadaan systemaattisempaa ja tasalaatuisempaa. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, käyttäen kyselylomaketta ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuskysymyksiä olivat; mitä on onnistunut vanhemmuuden tuki lastensuojelun lyhytaikaisessa laitoshoidossa, miten työntekijät kokevat oman osaamisensa riittävän tuen antamiseen, miten työntekijät kehittäisivät vanhemmuuden tuen prosessia? Sisällönanalyysin avulla tutkimusmateriaalista tuotettiin yleisessä muodossa olevaa pelkistettyä ja tiivistettyä tietoa. Tässä tutkimuksessa käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä tutkimustapaa.

Tutkimustuloksista selvisi, että suurin osa vastaajista koki osaamisensa riittävän erittäin hyvin tai hyvin vanhempien tukemiseen. Kukaan vastaajista ei kokenut osaamisensa riittävän huonosti tai erittäin huonosti vanhempien tukemiseen. Onnistuneen vanhempien tuen koettiin muodostuvan työntekijän työkokemuksesta, taidosta kohdata vanhemmat ja kuunnella heitä, nuoren ja vanhempien välien tukemisesta sekä vanhempien omasta motivaatiosta tuen saamiseen. Vanhemmuuden tukemiseen koettiin vaikuttavan työntekijän perehdytys, koulutus, työyhteisön yhteiset toimintatavat ja rakenne vanhempien kanssa työskentelylle sekä tiivis yhteistyö perheen kanssa. Työntekijät kehittäisivät vanhemmuuden prosessia suunnitelmallisemmaksi, johon olisi selkeät työmetodit, tapaamiset ja yhteydenpito vanhempien kanssa olisi säännöllistä, tiedonkulku työntekijöiden välillä olisi sujuvaa ja työntekijät saisivat koulutuksia aiheesta. Tutkimuksesta jäi puuttumaan asiakaskokemus eli tässä tapauksessa vanhempien näkökulma aiheesta. Jatkotutkimusehdotuksena lähtisin selvittämään, kuinka vanhemmat itse kokevat saaneensa tukea, kun lapsi on ollut lastensuojelun asiakkaana ja sijoitettuna lyhytaikaiseen laitoshoitoon.