Englanninkielisten palaverien kehittäminen vuorovaikutteisemmaksi pohjoismaalaisessa työyhteisössä

Abstract

Opinnäytetyö tehtiin yritykselle, jonka työympäristö on monikulttuurinen. Yrityksellä on toimistoja pohjoismaissa sekä muutamassa muussa Euroopan maassa ja työntekijöitä kaiken kaikkiaan useampi tuhat. Työkieli suuryrityksiä palvelevalla osastolla on englanti, ja valtaosa palavereista, koulutuksista tai muista tapaamisista pidetään englannin kielellä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen miksi englanninkielisissä lähi-, etä- tai hybridipalavereissa ja -koulutuksissa suomea puhuvat työntekijät ovat osittain haluttomia keskustelemaan, kommentoimaan tai kysymään epäselviä asioita.

Lähestymistavaksi opinnäytetyössä valittiin haastattelututkimus. Haastattelututkimus soveltui tähän kehittämistyöhön, koska haastateltiin kahdeksaa vakuutusalalla toimivaa erityisasiantuntijaa. Tavoitteena oli keskustella heidän kanssaan tarkemmin niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen englanninkielisissä palavereissa ja pelkällä kyselylomakkeella mahdollisia vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä ei olisi välttämättä saatu mahdollisten suppeiden vastausten takia. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen puolistrukturoimaton teemahaastattelu, jossa hyödynnettiin tarvittaessa strukturoimattoman syvähaastattelun tekijöitä. Viitekehyksen luonnehdintana tarkasteltiin kirjallisuutta sekä käyttäytymistaloustieteellisestä että psykologisesta näkökulmasta.

Opinnäytetyötä varten toteutettu tutkimus eteni suunnitelman mukaisesti, mutta sen tavoitteet saavutettiin vain osittain. Haastattelututkimuksen tuloksena oli, että yksikään tutkimuksen lähtökohtana olleista ongelmista ei suoranaisesti toteutunut sellaisenaan. Myöskään sitä, miten toissijaisen kielen puhuminen palavereissa vaikuttaa vuorovaikutukseen sitä alentavasti, ei saatu tämän opinnäytetyön tutkimuksessa selville. Tehdyn tutkimuksen mukaan suurin vuorovaikutukseen vaikuttava tekijä on ihmisten välinen tuttuus, jolloin haastateltavat kokivat vuorovaikutuksen helpoksi. Vuorovaikutus koettiin helpoksi myös silloin, jos ryhmäkoko oli pieni muun muassa sen takia, että oman tilan saaminen on helpompaa pienessä ryhmässä. Jos palaveriin osallistui tärkeitä henkilöitä, kuten ylintä johtoa, vuorovaikutus taas laski, kun yksilö mietti tarkemmin sitä, mitä muut ajattelevat muun muassa hänen ammattitaidostaan. Hankalaksi koettiin myös erilaiset tekniset ongelmat, kun palaveriin osallistutaan etänä.

Johtopäätöksenä voidaan päätellä, että suurimmat tekijät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ovat tuttuus, kulttuurin muokkaamat sosiaaliset käyttäytymisnormit sekä työyhteisössä ilmenevä hierarkia. Kehittämisehdotuksina käyttäytymisen muutokselle tarvitaan muun muassa psykososiaalisen ympäristön muokkaamista vuorovaikutukselle suotuisammaksi, kuten tuttuuden luomista enemmässä määrin ennalta tuntemattomien työtovereiden sekä ylemmän johdon kesken, ryhmäkoon pienenä pitämistä, palaverien sisällön selkeyttämistä ja yhteenvetoa, sekä teknologian toimivuuden parantamista etäpalavereissa.