Itsensä johtaminen sosiaalialan hybridityössä

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli itsensä johtaminen sosiaalialan hybridityössä. Sosiaalialaa edusti toimeksiantajana toimineen hyvinvointialueen yksi asiakasohjauksen työyhteisö, ei kaikki hyvinvointialueen asiakasohjaajat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sosiaalialan työyksikön hybridityötä tekevien työntekijöiden itsensä johtamisen keinoja sekä pohtia, onko itsensä johtamisella vaikutusta asiakasohjaajien työn kuormittavuuden hallintaan. Työn tavoitteena oli saada selville, mitkä itsensä johtamisen taidot tukevat onnistunutta hybridityöskentelyä sekä, onko kuormittavuuden kokemus yhteydessä itsensä johtamisen taitoihin tutkittavassa työyksikössä. Selvittämällä näitä tietoja voitaisiin löytää työhyvinvoinnin kuormitustekijöitä, joihin toimeksiantajalla on mahdollisuus tarttua esimerkiksi itsensä johtamiskoulutuksen avulla.

Hybridityötä tekevien asiakasohjaajien näkemyksiä itsensä johtamisesta ja kuormittumisesta tutkittiin kvantitatiivisella kyselylomakkeella. Tutkittava yksikkö oli pieni, mutta vastausprosentti oli yli 84 prosenttia. Tulokset analysoitiin määrällisen tutkimusperiaatteiden mukaisesti, ja avoimet kysymysvastaukset käsiteltiin teemoittelun tukeutuen. Avoimia vastauksia oli vähän, joten niistä ei laskettu määrällisiä tuloksia, vaan sisältö esitettiin pääasiallisesti taulukoituna tai sellaisenaan.

Opinnäytetyön tietoperusta etenee asiakasohjauksen työnkuvauksen ja toimintaympäristön esittelyn jälkeen käsittelemään työn tekemisen muotoja, jotka ovat käsittävät hybridityön ohella etä- ja lähityön muodot. Sen jälkeen esiteltiin itsensä johtamista ja itseohjautuvuutta, jotta saatiin selville keinot, joita itseään johtavalla työntekijällä olisi hyvä olla. Kuormittavuuteen perehdyttiin työhyvinvoinnin kautta, ja samassa yhteydessä käytiin läpi työn ergonomiaa.

Kyselyn avulla havaittiin, että tietoperustasta löytyneet itsensä johtamisen taidot ovat ole-massa suurelta osin samanlaisina kyselyyn vastanneilla asiakasohjaajilla. Aiempiin hybridi-työtä koskeviin tutkimuksiin verrattuna vastaajat eivät kokeneet yksinäisyyttä etätyössä. Sen sijaan vastaajat työskentelivät ajoittain sairaana etätyössä, mikä on aiempiin tutkimuksiin verrattuna yhteistä kaikille etätyöntekijöille. Löydetyt työn kuormitustekijät liittyivät pitkälti fyysiseen ja kognitiiviseen ergonomiaan, joihin voisi etsiä ratkaisua yhdessä työnantajan kanssa. Etenkin työvälineiden ja -järjestelmien toimivuutta parantamalla voitaisiin poistaa merkittävästi koettua kuormittavuutta, ja parantaa työhyvinvointia.