Materian muisti : valokuvan kehollinen kokeminen
Hakuri, Antti (2024)
Hakuri, Antti
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037830
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on prosessikuvaus taiteellisesta työskentelystäni. Siinä tarkastelen valokuvan suhdetta paikkaan, muistiin ja kuuluvuuden tunteeseen. Projekti sai alkunsa palattuani Suomeen vuosien ulkomailla asumisen jälkeen – kaipuu ja kuulumisen tunne herättivät kysymyksiä ihmisen ja paikan yhteydestä ja siihen liittyvästä problematiikasta.
Projektissa käyttämäni kuvamateriaali on kuvattu St. Maartenin saarella Karibianmerellä vuosina 2017–2022. Se dokumentoi arkisia hetkiä, ympäristöä ja paikallista elämää. Valokuvat toimivat teosteni lähtökohtana, mutta tavoitteenani on pohtia, kuinka ne voivat ilmentää jotakin syvempää – utopistista kuulumisen tunnetta, joka on merkityksellistä, tavoiteltavaa mutta pohjimmiltaan saavuttamatonta.
Työskentely valokuvieni parissa on muuttanut niiden merkitystä – henkilökohtainen side on himmentynyt. Prosessi on avannut uusia kysymyksiä/näkymiä valokuvan roolista muistojen kantajana ja paikan kokemuksen tulkitsijana. Olen tutkinut valokuvan dokumentaarista ja aineellista luonnetta sekä sen roolia kollektiivisten tunteiden ilmentäjänä aikana, jolloin digitaalinen manipulointi hämärtää todellisuuden ja kuvitelmien rajoja. Projektini hyödyntää autoetnografista lähestymistapaa, jossa kuvat toimivat päiväkirjamaisina merkintöinä. Samalla käsittelen niiden materiaalisuutta ja valokuvan kykyä luoda yhteys paikan ja katsojan välille.
Projektissa käyttämäni kuvamateriaali on kuvattu St. Maartenin saarella Karibianmerellä vuosina 2017–2022. Se dokumentoi arkisia hetkiä, ympäristöä ja paikallista elämää. Valokuvat toimivat teosteni lähtökohtana, mutta tavoitteenani on pohtia, kuinka ne voivat ilmentää jotakin syvempää – utopistista kuulumisen tunnetta, joka on merkityksellistä, tavoiteltavaa mutta pohjimmiltaan saavuttamatonta.
Työskentely valokuvieni parissa on muuttanut niiden merkitystä – henkilökohtainen side on himmentynyt. Prosessi on avannut uusia kysymyksiä/näkymiä valokuvan roolista muistojen kantajana ja paikan kokemuksen tulkitsijana. Olen tutkinut valokuvan dokumentaarista ja aineellista luonnetta sekä sen roolia kollektiivisten tunteiden ilmentäjänä aikana, jolloin digitaalinen manipulointi hämärtää todellisuuden ja kuvitelmien rajoja. Projektini hyödyntää autoetnografista lähestymistapaa, jossa kuvat toimivat päiväkirjamaisina merkintöinä. Samalla käsittelen niiden materiaalisuutta ja valokuvan kykyä luoda yhteys paikan ja katsojan välille.