Yhdenvertaisuuslain edellytykset työnantajalle
Fogelberg, Jenny (2025)
Fogelberg, Jenny
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503063789
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503063789
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella työnantajan velvollisuuksia yhdenvertaisuuden edistämisessä ja syrjinnän ehkäisemisessä yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan. Opinnäytetyö selvittää, miten yhdenvertaisuuslaki velvoittaa työnantajia työpaikoilla ja millaisia konkreettisia toimenpiteitä lain noudattaminen edellyttää. Myös perehdyttiin työnantajan velvollisuuksiin laatia yhdenvertaisuussuunnitelman ja tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi työpaikoilla. Lisäksi analysoitiin valvontaviranomaisten roolia yhdenvertaisuuslain noudattamisen valvonnassa sekä mahdollisia seuraamuksia työnantajille yhdenvertaisuuslain rikkomisesta.
Opinnäytetyössä sovellettiin lainopillista metodia, jossa yhdenvertaisuuslakia ja sen työnantajille asettamia velvoitteita analysoitiin systemaattisesti. Lisäksi tarkasteltiin yhdenvertaisuuslain ja rikoslain suhdetta syrjintätapauksissa sekä yhdenvertaisuuslain perustana olevia ja sen kehitykseen vaikuttaneita kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita. Näitä ovat muun muassa Suomen perustuslaki (731/1999), Euroopan unionin neuvoston syrjintädirektiivi (2000/43/EY) ja työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY) sekä muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lainsäädännön ohella tarkasteltiin oikeuskäytäntöä ja valvontaviranomaisten, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun ja työsuojeluviranomaisten raportteja.
Tulokset osoittivat, että yhdenvertaisuuslain noudattaminen työelämässä edellyttää työnantajilta jatkuvia ja aktiivisia toimenpiteitä. Vaikka yhdenvertaisuuslaki edistää oikeudenmukaista ja syrjimätöntä työympäristöä, sen käytännön toteutus tuo työnantajille haasteita. Johtopäätöksissä esitettiin kehittämisehdotuksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi työelämässä, kuten työnantajien tukeminen koulutuksella ja selkeämmillä ohjeistuksilla.
Opinnäytetyössä sovellettiin lainopillista metodia, jossa yhdenvertaisuuslakia ja sen työnantajille asettamia velvoitteita analysoitiin systemaattisesti. Lisäksi tarkasteltiin yhdenvertaisuuslain ja rikoslain suhdetta syrjintätapauksissa sekä yhdenvertaisuuslain perustana olevia ja sen kehitykseen vaikuttaneita kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita. Näitä ovat muun muassa Suomen perustuslaki (731/1999), Euroopan unionin neuvoston syrjintädirektiivi (2000/43/EY) ja työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY) sekä muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Lainsäädännön ohella tarkasteltiin oikeuskäytäntöä ja valvontaviranomaisten, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun ja työsuojeluviranomaisten raportteja.
Tulokset osoittivat, että yhdenvertaisuuslain noudattaminen työelämässä edellyttää työnantajilta jatkuvia ja aktiivisia toimenpiteitä. Vaikka yhdenvertaisuuslaki edistää oikeudenmukaista ja syrjimätöntä työympäristöä, sen käytännön toteutus tuo työnantajille haasteita. Johtopäätöksissä esitettiin kehittämisehdotuksia yhdenvertaisuuden edistämiseksi työelämässä, kuten työnantajien tukeminen koulutuksella ja selkeämmillä ohjeistuksilla.