Viininviljelyn kasvatustavat ja kasvupaikkavaatimukset Suomessa

Abstract

Viiniköynnöksen (Vitis vinifera) menestymismahdollisuudet ovat Suomessa rajalliset lyhyen kasvukauden ja kylmien talvien vuoksi. Eri kasvatustavoilla voidaan kuitenkin vaikuttaa viiniköynnöksen menestymiseen. Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila nousee myös Suomessa. Tämä mahdollistaa aiempaa useamman viiniköynnöslajikkeen viljelyn kotimaassa.

Viiniköynnösten viljely on pitkäjänteistä ja vuosia kestävää työtä. Tietoa kotimaisesta viljelystä on vähän, ja sitä kaivattaisiin lisää. Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää Suomessa käytettävien eri viiniköynnösten kasvatustapojen mahdollisuudet ja riskit. Tämän lisäksi selvitettiin viiniköynnöksen eri kasvatustapojen tärkeimmät viljelymenetelmät ja kasvupaikkavaatimukset. Työn toimeksiantajana toimi Suomen Viininkasvattajat ry.

Kehittämistyö toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluja tehtiin kolme kappaletta, joista jokainen haastateltava edusti eri kasvatustapaa: avomaata, kasvutunnelia ja kasvihuonetta. Haastattelut toteutettiin puhelimitse. Tulosten analysoinnissa käytettiin kvalitatiivista analysointia, jossa eri kasvatustapoja edustavien haastateltavien vastauksia vertailtiin toisiinsa ja niistä pyrittiin löytämään eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia.

Haastattelujen ja niistä saatujen tulosten perusteella eri kasvatustapojen mahdollisuudet ja riskit liittyivät monilta osin samoihin tekijöihin: talvenkestävyyteen ja tuholaisiin. Avomaalla sään ääri-ilmiöt olivat riski, kun taas kasvutunneleissa ja kasvihuoneissa huono ilmanvaihto saattoi aiheuttaa kasvitauteja. Luontainen ilmanvaihto ja kastelu olivat avomaan vahvuuksia. Kasvutunneleissa ja kasvihuoneissa sään ääri-ilmiöiltä pystyttiin suojautumaan avomaata paremmin. Tämän lisäksi kasvutunneleilla ja kasvihuoneilla saatiin luotua pidempi kasvukausi. Kasvatustavasta riippumatta tärkeimmiksi viljelymenetelmiksi osoittautuivat istuttaminen, leikkaaminen ja talvensuojaus. Viiniköynnöksille ei voitu todeta yhtä ainoaa sopivaa kasvupaikkaa. Kävi kuitenkin ilmi, että jokaisella eri kasvatustavalla tärkeimmät kasvupaikkavaatimukset olivat riittävä valo, lämpö ja toimiva vesitalous. Oman maaperän kasvukunto täytyi tietää, jotta sinne osattiin istuttaa oikea lajike halutun lopputuotteen mukaisesti.

Kehittämistyön tulosten perusteella tultiin siihen johtopäätökseen, että jokaisella eri kasvatustavalla oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kasvatustapa tulee valita oman tilan ja resurssien mukaan. Viljely on hidasta, ja tästä syystä viljelijöille vuosien aikana kertynyttä tietoa tulisi saada aiempaa avoimemmin jakoon. Tällä voitaisiin nopeuttaa kotimaisen viininviljelyn kehittymistä. Kehittämistyön tulosten perusteella toinen merkittävä kehityskohde tulevaisuudessa ovat köynnösten leikkaustavat. Leikkaaminen aiheutti merkittävimmät työkustannukset ja vei runsaimmin aikaa. Nopeammat ja yksinkertaisemmat leikkaustavat vähentäisivät työkustannuksia ja siten parantaisivat kannattavuutta. Jatkossa voisi miettiä keinoja hyödyntää tekoälyä, kuten robotiikan ja konenäön tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi kasvitautien torjunnassa ja kukintojen laskennassa.