Yksilön kokemuksia ja ajatuksia avun vastaanottamiseen liittyvistä tekijöistä : haastattelututkimus ikääntyneille henkilöille Keski-Uudellamaalla
Koljonen, Marika (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051411764
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin ikääntyneiden (yli 65-vuotiaiden) kokemuksia ja ajatuksia avun vastaanottamiseen liittyvistä tekijöistä heidän itsensä kertomina. Arjessa voi tarvita ja kaivata monenlaista apua, jonka jokainen määrittelee itse omien kokemustensa ja tarpeidensa pohjalta.
Ajatus tutkimuksen toteuttamisesta sai alkunsa tekijän omasta kiinnostuksesta huomioiden tiedossa oleva ikääntyneiden määrän kasvu, hyvinvointialueiden tiukentunut talous sekä ikääntyneiden haluttomuus käyttää ostopalveluita omaa arkeaan helpottamaan tai mielenhyvinvointia lisäämään.
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin avoimilla haastatteluilla. Haastatteluun osallistui 10 yli 65-vuotiasta henkilöä, vanhimman ollen 90-vuotias. Haastatteluaineistoon tutustumisen ja litteroinnin jälkeen materiaalista tunnistettiin ja kuvattiin osallistujien käsityksiä ja kokemuksia. Näiden osalta tutkittavilla oli hyvin samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Tämän jälkeen aineiston tarkastelemisessa keskityttiin merkitysten välisten suhteiden ymmärtämiseen ja avaamiseen saatujen kokemusesimerkkien avulla.
Tuloksissa nousi esille perheen ja läheisten rooli ensimmäisenä avunantajana ikääntyneiden arjessa, jota edesauttoi läheiset ja vuorovaikutteisen välit. Tämän avunsaamisen ei katsottu liittyvän niinkään ikääntymiseen vaan normaaliin kanssakäymiseen ja vastavuoroisuuteen. Toimintakyvyn muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti, joten tulevaa ei mietitä sen enempää ikääntymisen myötä kuin aikaisemminkaan vaan otetaan jokainen päivä vastaan sellaisenaan. Omasta olemassa olevasta toimintakyvystä ja toimijuudesta halutaan pitää kiinni, eikä omia heikkouksiaan välttämättä myönnetä heti ulkopuolisille. Avun tarjoajan näkökulmasta tuloksissa korostuivat tuttuus, turvallisuus sekä luotettavuus unohtamatta oikea-aikaista ja inhimillistä avun saamisen kokemusta. avun vastaanottamisen voidaan katsoa helpottuvan sen myötä, kun apua on otettu ensimmäisen kerran vastaan.
Ajatus tutkimuksen toteuttamisesta sai alkunsa tekijän omasta kiinnostuksesta huomioiden tiedossa oleva ikääntyneiden määrän kasvu, hyvinvointialueiden tiukentunut talous sekä ikääntyneiden haluttomuus käyttää ostopalveluita omaa arkeaan helpottamaan tai mielenhyvinvointia lisäämään.
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin avoimilla haastatteluilla. Haastatteluun osallistui 10 yli 65-vuotiasta henkilöä, vanhimman ollen 90-vuotias. Haastatteluaineistoon tutustumisen ja litteroinnin jälkeen materiaalista tunnistettiin ja kuvattiin osallistujien käsityksiä ja kokemuksia. Näiden osalta tutkittavilla oli hyvin samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Tämän jälkeen aineiston tarkastelemisessa keskityttiin merkitysten välisten suhteiden ymmärtämiseen ja avaamiseen saatujen kokemusesimerkkien avulla.
Tuloksissa nousi esille perheen ja läheisten rooli ensimmäisenä avunantajana ikääntyneiden arjessa, jota edesauttoi läheiset ja vuorovaikutteisen välit. Tämän avunsaamisen ei katsottu liittyvän niinkään ikääntymiseen vaan normaaliin kanssakäymiseen ja vastavuoroisuuteen. Toimintakyvyn muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti, joten tulevaa ei mietitä sen enempää ikääntymisen myötä kuin aikaisemminkaan vaan otetaan jokainen päivä vastaan sellaisenaan. Omasta olemassa olevasta toimintakyvystä ja toimijuudesta halutaan pitää kiinni, eikä omia heikkouksiaan välttämättä myönnetä heti ulkopuolisille. Avun tarjoajan näkökulmasta tuloksissa korostuivat tuttuus, turvallisuus sekä luotettavuus unohtamatta oikea-aikaista ja inhimillistä avun saamisen kokemusta. avun vastaanottamisen voidaan katsoa helpottuvan sen myötä, kun apua on otettu ensimmäisen kerran vastaan.