Hoidon tarpeen arviointi Oulun seudun yhteispäivystyksessä sairaanhoitajan tekemänä

Abstract

Päivystyspalvelujen kuormitus on kasvanut merkittävästi viime vuosina Suomessa. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimipisteiden lakkauttaminen on lisännyt potilaiden hakeutumista yhteispäivystyksiin, mikä on johtanut päivystysten ruuhkautumiseen ja kohtuuttomiin odotus aikoihin. Opinnäytetyö ajoittui aikaan, jolloin tulevaisuuden sairaala OYS2030 oli rakenteilla, ja ohjelman tavoitteena on paitsi uudistaa fyysisiä tiloja myös kehittää toimintamalleja, tehostaa palvelutuotantoa ja parantaa hoidon laatua, mikä tekee hoidon tarpeen arvioinnin kehittämisestä erityisen ajankohtaista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella hoidon tarpeen arvioinnin nykytilaa sekä tunnistaa keskeisiä kehittämiskohteita Oulun seudun yhteispäivystyksessä. Työn tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa siitä, kuinka yhdenmukaisesti hoidon tarpeen arviointi toteutuu päivittäisessä työssä, millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on hoidon tarpeen arvioinnin tekemisestä, mitä haasteita he kohtaavat sekä mitä menetelmiä ja työkaluja hoidon tarpeen arvioinnin tukena käytetään. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä, ja aineisto kerättiin kahdessa osassa: strukturoitu havainnointi toteutettiin lokakuussa 2021 ja Webropol-kysely marraskuussa 2023. Työ toteutettiin yhteistyössä Oulun seudun yhteispäivystyksen kanssa, ja tulokset esiteltiin osastonhoitajille ja apulais osastonhoitajille kehittämistyön tueksi. Havainnointiaineisto osoitti, että ESI-luokitusta käytettiin hoidon tarpeen arvioinnissa vain satunnaisesti. Suurin osa arvioista tehtiin ilman lääkärin konsultaatiota, mikä korostaa sairaanhoitajien vastuuta ja itsenäistä päätöksentekoa. Kyselyntulosten mukaan arviointityö koettiin monin osin kuormittavaksi. Haasteina nousivat esiin potilaiden epärealistiset odotukset, lääkärikonsultaation rajallinen saatavuus ja puutteellinen yhteistyö 116117- päivystysavun kanssa. Kehittämistarpeita tunnistettiin erityisesti perehdytyksen laadussa, yhtenäisten toimintakäytäntöjen luomisessa ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamisessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoidon tarpeen arvioinnin kehittämisessä sekä paikallisesti Oulun seudun yhteispäivystyksessä että valtakunnallisesti. Jatkossa olisi tärkeää selvittää myös potilaiden kokemuksia arviointiprosessista sekä tarkastella, miten digitaalisia palveluja voidaan hyödyntää osana päivystys käytäntöjä.