Työkyvyn johtaminen etätöissä : Katsaus 2020-luvun tutkimuksesta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia työkyvyn johtamista etätyössä nykyaikana ja sitä, mitä etuja ja haasteita etätyö asettaa työkyvyn ylläpitämiselle. Aihe on ajankohtainen, sillä etätyö on muuttanut työelämää. Etätyö tehdään teknologioiden välityksellä usein kotona. Näyttöpäätetyö kuormittaa aivojen kognitioita ja kuormittumisen haasteet ovat lisääntyneet. Suurimpia ongelmia etätyössä ovat vuorovaikutuksen vähentyminen ihmisten välillä, yksinäisyyden kokemus sekä työn ja vapaa-ajan mahdollinen sekoittuminen toisiinsa. Olennaista etätyön haittojen vähentämisessä on työkykyä tukeva esihenkilötyö, jonka avulla on mahdollista luoda käytännöt, jotka tukevat työkykyä, parantavat vuorovaikutusta, vähentävät yksinäisyyden kokemusta sekä auttavat asettamaan terveitä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Tässä opinnäytetyössä käytettiin kirjallisuuden aineistolähtöisen analyysin menetelmää. Aineisto haettiin 2020-luvun suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta aihetta koskien. Aineiston analyysi toteutettiin sisällön analyysin menetelmin. Teorioina käytettiin mm. työpsykologian teoriaa kognitiivisesta ergonomiasta ja aivojen kognitiosta, sekä esihenkilötyön teorioista ja etätyön tutkimuksesta suomalaisessa kontekstissa. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että etätyötä koskee varsin samanlainen työjuridiikka kuin toimistolla tehtävää työtä. Lisäksi osoitettiin, että etä- ja hybridityö ovat varsin haluttuja työmuotoja niiden tarjoamien etujen, kuten joustavuuden ja paremman vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisen vuoksi. Johtopäätöksenä esitän, että etä- ja hybridityö vaativat esihenkilötyöltä uudenlaisen työtavan oppimista, jossa yhteydenpito työntekijöiden suuntaan korostuu ja panostetaan vuorovaikutustaitoihin, etäjohtaminen vaatii myös erityisosaamista teknologioista ja työkyvyn tukemista uudenlaisin keinoin.