Lapsuudessa annettaviin rokotteisiin liittyvä rokotekriittisyys ja sen vaikutukset yhteiskunnallisesti ja terveydenhoitajan työssä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Lasten kansallinen rokotusohjelma on kehitetty suojaamaan 13 tartuntatautia vastaan niin, että ne antavat parhaan mahdollisen suojan oikeaan aikaan. Jotta rokotteet suojaisivat tartuntatautien leviämistä väestössä, on rokotuskattavuuden oltava riittävän korkealla tasolla. Viime vuosien ajan rokottamattomien lasten osuus Suomessa on kasvanut ja vuonna 2021 syntyneistä lapsista jopa 1,7 % oli kolmen vuoden ikään mennessä rokottamattomia. Rokotuskattavuudessa on myös havaittu merkittäviä alueellisia vaihteluita. Rokottamattomuus ja rokotekriittisyys on Suomen lisäksi lisääntynyt myös muualla maailmassa. Maailman terveysjärjestö (WHO) onkin nimennyt rokotekriittisyyden yhdeksi kymmenestä maailman laajuisesta terveysuhasta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lapsuudessa annettaviin rokotteisiin liittyvän rokotekriittisyyden vaikutuksia yhteiskunnallisesti ja terveydenhoitajan työnkuvassa. Tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien tietoa rokotusohjelman merkityksestä ja rokotekriittisyyden haitallisista seurauksista. Lisäksi tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla terveydenhoitajat voivat omassa työssään lisätä rokotemyönteisyyttä ja ehkäistä rokotekriittisyyttä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Oulun ammattikorkeakoulu, jossa tutkimusta voidaan hyödyntää opetusmateriaalina.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyttiin viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistuihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin kahdeksaa englanninkielistä tutkimusta, joiden pohjalta löydettiin useita tutkimuskysymyksiin vastaavia tuloksia. Rokotekriittisyyden yhteiskunnallisesti suurimmat vaikutukset olivat rokotuskattavuuden lasku ja tartuntatautitapausten lisääntyminen, rokotteita ja terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan koetun epäluottamuksen lisääntyminen ja rokotteisiin liittyvien harhatietojen leviäminen. Terveydenhoitajan työnkuvassa suurimmat vaikutukset olivat terveydenhuollon kuormituksen kasvaminen, terveydenhoitajien ammatillisen roolin muutokset sekä asiantuntevan, selkeän ja empaattisen neuvonnan tarpeen lisääntyminen. Parhaat keinot rokotemyönteisyyden edistämiseksi ja rokotekriittisyyden ehkäisemiseksi olivat terveydenhoitajien jakama luotettava, ajankohtainen ja näyttöön perustuva tieto, jota tulisi ylläpitää esimerkiksi erilaisin koulutuksin, terveydenhoitajien kyky empaattiseen ja motivoivaan keskusteluun sekä kyky oikaista harhatietoja ja muuttaa asenteita.

Tutkimustulokset vahvistavat sen, että rokotekriittisyys on kasvava globaali ilmiö. Ilmiö on kuitenkin vielä hyvin vähän tutkittu. Mikäli rokotekriittisyyteen ei puututa, voi rokotekattavuus laskea ja tartuntataudit levitä entisestään. Tällä voi olla pitkäkantoisia vakavia seuraamuksia. Jatkossa hyödyksi voisi olla tutkia lisää sitä, miten terveydenhuollon ammattilaisia voidaan kouluttaa paremmin vastaamaan lisääntyvään rokotteisiin liittyvän neuvonnan ja ohjauksen tarpeeseen. Tämän avulla pystytään lisäämään rokotemyönteisyyttä, vähentää rokotekriittisyyttä sekä varmistaa rokotusohjelman toteutuminen ja tarpeeksi korkea rokotuskattavuus.