Mikä on fysioterapeuttinen diagnoosi?

Abstract

Sana diagnoosi herättää paitsi vahvoja mielikuvia myös vahvoja tunteita. Ei ole yllättävää, että fysioterapeuttinen diagnoosi on hakenut muotoaan yli neljän vuosikymmenen ajan. Määrittelyn vaikeus kuvastaa alamme paradigman muutosta.ääkärikunta alkoi jo 1600-luvulla yhdistää samanlaisena toistuvia oireistoja tiettyihin terveysvaivoihin. Varhainen diagnostiikka pyrki selittämään, mistä vaivat johtuvat. Sittemmin diagnooseilla alettiin kuvata myös oireistoja, joiden varsinaista syytä ei tunnettu. Nykyään diagnoosin tärkein tarkoitus on ohjata hoitoa. Uudessa ICD-11-luokituksessa erilaisia diagnooseja on jo yli 55 000. Fysioterapeuttien keskuuteen ajatus omasta diagnoosiluokituksesta nousi tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1986. Tuolloin Steven Rose ehdotti fysioterapeuttisen diagnoosin (ft-diagnoosi) perustaksi patokinesiologisten ilmiöiden jämptiä määrittelyä. Tämä mahdollistaisi Rosen mukaan liikehäiriöiden diagnosoinnin. Taustalla on varmasti vaikuttanut Helen Hislopin kuuluisa The not-so-impossible dream -luento vuonna 1975.Luennossaan Hislop määritteli patokinesiologian sellaiseksi anatomian ja fysiologian tutkimukseksi, joka liittyy ihmisen poikkeavaan liikkeeseen. Hän nimesi patokinesiologian fysioterapian omimmaksi tieteenalaksi ja uskoi sen muodostavan riittävän laajan pohjan ihmisillä havaittujen liikehäiriöiden selittämiselle.