Valesokkelirakenteen tarkastelu

Abstract

Opinnäytetyössä tutkitaan ja tarkastellaan valesokkelirakenteen toimivuutta ja kosteuskäyttäytymistä sekä selvitetään, miten valesokkelin korjaustoimenpide vaikuttaa rakenteen rakennusfysikaaliseen toimintaan. Keskeisimpinä asioina olivat kosteudenhallinta, ilmanpitävyys ja energiatehokkuus. Työssä käydään myös läpi, miksi valesokkelirakenne on riskirakenne ja miksi tämä rakennustapa aikoinaan yleistyi sekä syvennytään rakenteen historiaan. Opinnäytetyössä muodostetaan kokonaiskuva valesokkelin korjauksesta. Valesokkelirakenne on riskirakenne, jota käytettiin hyvin yleisesti pientalojen perustamistapana 1960 luvulta 1990 luvun alkupuolelle saakka. Tarkempien tutkimusten myötä havaittiin rakenteen riskialttius ja rakenteen käyttö kiellettiin kokonaan 1990-luvulla. Valesokkelirakenteen ongelmana on ulkoseinän alaosan kosteusvaurioituminen, koska ulkoseinän alaosa on liian lähellä ympäröivän maanpinnan tasoa tai pahimmillaan jopa sen alapuolella. Ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä selvitetään vaurioiden laajuus ja mistä ne johtuvat. Korjattaessa rakennetta, poistetaan kaikki vaurioituneet rakenteet ja korvataan kosteusteknisesti kestävämmillä materiaaleilla. Rakenne tiivistetään huolella, jotta kosteus ja haitalliset virtaukset eivät pääse rakenteisiin. Ulkoseinän alaosa nostetaan vähintään 300 mm korkeuteen maanpinnasta. Toimiva salaojitus sekä maaperän kuivatusjärjestelmä varmistaa, ettei ulkopuolinen kosteus pääse rasittamaan rakennetta. Aiempi kokemus valesokkelirakenteen korjaamisesta mahdollisti käytännön hyödyntämisen opinnäytetyössä. Työssä analysoitiin toteutuneen valesokkeliremontin rakennetta, ennen ja jälkeen korjaustoimenpiteen. Valesokkelin korjaus nosti rakennuksen käyttöikää, paransi rakennuksen energiatehokkuutta, teki rakennuksesta turvallisemman sekä teki asumismukavuudeltaan huomattavasti paremman talon.