Esteettisten pistoshoitojen oikeudellinen sääntelytarve
Wiksten, Alisa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110627279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025110627279
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko esteettisiä pistoshoitoja koskeva sääntely riittävää Suomessa erityisesti potilasturvallisuuden ja oikeusturvan näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin sääntelyn käytännön toimivuutta, siihen liittyviä epäselvyyksiä sekä vastuun jakautumista hoidon epäonnistuessa. Lisäksi sääntelyä verrattiin Ruotsin ja Norjan esteettisiä pistohoitoja koskevaan lainsäädäntöön, jonka avulla pyrittiin tunnistamaan vaihtoehtoisia sääntelyratkaisuja.
Tietoperusta koostui kansallisesta lainsäädännöstä, Euroopan unionin säädöksistä sekä pohjoismaisesta vertailusta. Tarkastelun keskiössä olivat potilasvakuutuslaki (948/2019), kuluttajansuojalaki (38/1978) ja rikoslaki (39/1889) sekä Ruotsin ja Norjan esteettisiin pistoshoitoihin kohdistuva erityissääntely. Tutkimusmenetelmänä sovellettiin lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa, jonka avulla sääntelyä tarkasteltiin sanamuodon mukaisesti. Menetelmää täydennettiin vertailevalla tulkinnalla, jonka avulla nostettiin esiin Ruotsin ja Norjan esteettisten pistoshoitojen erityissääntely.
Keskeisenä tuloksena havaittiin, että Suomessa esteettisiä pistoshoitoja koskeva sääntely on hajanaista ja oikeusturvan näkökulmasta puutteellista. Kuluttajan asema on merkittävästi huonompi silloin, kun pistoshoito suoritetaan muun kuin terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.
Johtopäätöksenä esitettiin, että esteettisten pistoshoitojen sääntelyä tulisi kehittää kohti erityislainsäädäntöä. Lainsäädännön tulisi määrittää pistoshoitajien pätevyysvaatimukset, hoitoihin pääsyn ikäraja sekä markkinoinnin reunaehdot. Pohjoismaiset ratkaisut osoittavat, että sääntelyllä voidaan vahvistaa potilasturvallisuutta, selkeyttää vastuunjakoa ja turvata kuluttajan asema yhdenvertaisella tavalla.
Tietoperusta koostui kansallisesta lainsäädännöstä, Euroopan unionin säädöksistä sekä pohjoismaisesta vertailusta. Tarkastelun keskiössä olivat potilasvakuutuslaki (948/2019), kuluttajansuojalaki (38/1978) ja rikoslaki (39/1889) sekä Ruotsin ja Norjan esteettisiin pistoshoitoihin kohdistuva erityissääntely. Tutkimusmenetelmänä sovellettiin lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa, jonka avulla sääntelyä tarkasteltiin sanamuodon mukaisesti. Menetelmää täydennettiin vertailevalla tulkinnalla, jonka avulla nostettiin esiin Ruotsin ja Norjan esteettisten pistoshoitojen erityissääntely.
Keskeisenä tuloksena havaittiin, että Suomessa esteettisiä pistoshoitoja koskeva sääntely on hajanaista ja oikeusturvan näkökulmasta puutteellista. Kuluttajan asema on merkittävästi huonompi silloin, kun pistoshoito suoritetaan muun kuin terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.
Johtopäätöksenä esitettiin, että esteettisten pistoshoitojen sääntelyä tulisi kehittää kohti erityislainsäädäntöä. Lainsäädännön tulisi määrittää pistoshoitajien pätevyysvaatimukset, hoitoihin pääsyn ikäraja sekä markkinoinnin reunaehdot. Pohjoismaiset ratkaisut osoittavat, että sääntelyllä voidaan vahvistaa potilasturvallisuutta, selkeyttää vastuunjakoa ja turvata kuluttajan asema yhdenvertaisella tavalla.