Esihenkilön merkitys työntekijän työhyvinvoinnin tukemisessa etätyössä

Abstract

Etätyön nopea yleistyminen on muuttanut suomalaista työelämää pysyvästi, ja esihenkilöiden rooli työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisessa on korostunut. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten esihenkilö voi tukea työntekijän työhyvinvointia etätyössä, ja tunnistaa ne konkreettiset keinot, joita hyvä esihenkilötyö sisältää.

Tutkimus toteutettiin etnografisella menetelmällä, jossa havainnoin omaa työarkeani ja lähiesihenkilöni toimintaa kahdeksan viikon ajan. Aineistona käytin viikoittain kirjoittamiani päiväkirjamerkintöjä, joita analysoin valittujen teemojen kautta. Tutkimuksen teemoiksi valikoitui yhteisöllisyyden, työn voimavarojen ja ammatillisen kehittymisen tukeminen.

Tulokset osoittivat, että yhteisöllisyyden järjestelmällinen tukeminen oli keskeistä etätyössä. Sparriryhmät ja avoin vuorovaikutus loivat psykologista turvallisuutta, joka mahdollisti vaikeistakin asioista keskustelemisen ja ehkäisi työyksinäisyyttä. Työn voimavarojen näkökulmasta korostuivat esihenkilön kyky tunnistaa kuormitusta, tarjota joustoja ja ohjata tarvittaessa tuen piiriin. Myös yksityiselämän kuormitusten huomioiminen vahvisti työntekijöiden jaksamista. Ammatillista kehittymistä tukivat mentorointi, säännöllinen palaute, kehityskeskustelut ja mahdollisuus oppia uutta.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tietoinen ja johdonmukainen työhyvinvoinnin johtaminen parantaa etätyötä tekevän tiimin hyvinvointia. Pienillä arjen teoilla ja avoimella vuorovaikutuksella on suuri vaikutus työn sujuvuuteen ja työntekijöiden jaksamiseen. Opinnäytetyön tavoitteet saavutettiin, ja tutkimus toi esiin konkreettisia keinoja, joilla esihenkilö voi vahvistaa yhteisöllisyyttä, tukea työn voimavaroja ja edistää työntekijän ammatillista kehittymistä etätyössä.