Osaamisen johtaminen osaksi arjen strategiatyötä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Strategisen osaamisen johtamisen merkitys on suuri, sillä osaamisen nähdään olevan nykyään organisaatioiden tärkein voimavara. Strategisella osaamisen johtamisella varmistutaan siitä, että henkilöstön osaaminen tukee organisaation tavoitteiden saavuttamista. Strateginen osaamisen johtaminen rakentaa yhteyden organisaation vision, strategian sekä henkilöstön osaamisen välille.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään varhaiskasvatusyksikön strategista osaamisen johtamista. Tavoitteena oli luoda hyvä lähtökohta osaamisen johtamisen kehittämiselle strategia ja ryhmäkohtaiset tarpeet huomioiden. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla ja aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä erään jyväskyläläisen varhaiskasvatusyksikön kanssa ja kohderyhmänä toimi koko varhaiskasvatusyksikön henkilöstö. Kyselylomake lähetettiin 49 työntekijälle. Kohderyhmään kuului varhaiskasvatusyksikön esihenkilö, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen lastenhoitajia sekä varhaiskasvatuksen erityisavustajia.

Tuloksista selvisi, että osaamisen huomioiminen, kohdentaminen ja kehittäminen yksikössä jakaa mielipiteitä. Yksilön osaamisen huomioiminen koettiin arjessa vähäiseksi. Osa kokee koulutuksien määrän riittävänä, kun osa on sitä mieltä, että koulutuksia on liian vähän. Tuloksista nousi esille, että koulutuksiin osallistutaan pääsääntöisesti omasta halusta, osin tarpeesta käsin. Tiimin ja koko työyhteisön koulutuksia on vastausten perusteella melko vähän. Koulutuksista saadun tiedon, taidon ja osaamisen jakaminen koettiin vähäiseksi ja riittämättömäksi ajan puutteen vuoksi ja usein tieto jää vain koulutuksessa käyneelle yksilölle. Tuloksista ilmeni, että strategia nähdään kuuluvan johdon asiaksi. Työtä ohjaavat asiakirjat ja kaupungin strategia jäävät arjessa taka-alalle, eivätkä varsinaisesti ohjaa arjen työtä. Viestintä työyhteisössä herätti mielipiteitä, eikä yhteisiä linjauksia vastausten perusteella juuri ollut. Viestintä koskien kaupungin strategiaa, paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä yksikön pedagogisia painotuksia on puutteellista, sillä vastausten perusteella ne eivät ole tavoittaneet yksikön kaikkia työntekijöitä.

Yhteenvetona tuloksista voi todeta, etteivät työntekijät tiedosta kaupunginstrategiaa omaa työtä ohjaavaksi asiakirjaksi. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tiedostetaan paremmin työtä ohjaavaksi asiakirjaksi, mutta työn tavoitteet sekä osaamis- ja kehittymistarpeet eivät varsinaisesti nouse asiakirjasta käsin. Vastauksista kävi ilmi, että osaamista ei huomata ja kohdenneta riittävästi ryhmän tarpeet huomioiden sekä osaamisen kehittäminen ei ole vastausten perusteella riittävää ja suunnitelmallista. Tiedottaminen ja viestintä on yksikössä osin riittämätöntä, ja kaipaisi selkeyttä ja yhtenäistä linjausta.